Joululomalla

Meidän joululoma meni oikein mukavasti ja aivan liian nopeasti, vaikka useampi päivä lomaa olikin. Pöpö pääsi monta kertaa ulos valjastelemaan. Itse en ehtinyt käydä pojun kanssa kuin kerran ulkona, mutta äitini kävi monta kertaa. Lunta ei pahemmin ollut, mutta Pöpöä ei haitannut, vaikka ihmisiä vähän harmittikin.

Tänä jouluna Pöpökin sai muutaman lahjan. Parannusta viime vuoteen jolloin Pöpö sai vain uuden pesän ja senkin jo monta viikkoa ennen jouluaattoa. Paketeista paljastui kaksi uutta lelua: kimmeltävä pallo ja narullinen hiiri. Itse olin tilannut Pöpölle myös mittojen mukaan valmistetut Vänttisen valjaat! Näitä tosin sovitettiin jo ennen joulua, mutta otettiin vasta nyt käyttöön.



Väriltään valjaat ovat tummanruskeat ja kooltaankin juuri sopivat. Vähän epäiltiin tilausta tehdessä tuon kaulalenkin pienuutta, mutta ilmeisesti Pöpöllä vain on vähän pieni pää, haha. Valjaat ovat tosi mukavat päällä, Pöpö ei tuntunut niitä melkein huomaavankaan! Tosi helpot myös pukea; Pöpö kun ei vieläkään ole oppinut olemaan paikoillaan seisten tai istuen, kun valjaita puetaan, vaan heittäytyy aina kyljelleen tai selälleen... Me suosittelemme lämpimästi Vänttisiä!



Uudet lelutkin olivat kivoja ja tuota palloa saikin olla melkein joka ilta Pöpölle viskomassa. Myös paijauksista ja harjauksesta Pöpö sai nauttia. Alla vielä kevennykseksi hauska kuva, jossa Pöpön päätä harjataan. Jostain syystä poju tykkää tosi paljon, kun karstalla vedetään tuosta keskeltä päälakea.

Rauhallista joulua!

Huiskaleikkejä

Ai, tota huiskaako pitäis pyydystää? Ei oikein kiinnosta...



Haa, huijasin! Kiinni jäät!



Vien tän saaliin jemmaan, ettei kukaan vie sitä minulta.



Se pääsi karkuun. Tuolla se on!



Nyt jo vähän väsyttää...



Huijasin taas!



Lälllälää, huiska, oon kaikkein paras saalistaja!



Enkö ookin mamma?

Komistus ja kissakamut

Käytiin eilen illalla tutuilla kylässä ja Pöpökin pääsi jälleen mukaan tekemään tuttavuutta Luca-kissan kanssa. Paikalta löytyi myös toinen kissa, ruskeavalkoinen maatiaispoika Rico. Kissat tulivat nätisti toimeen, vaikka suoranaista kontaktia tai tutustumishaisteluita ei juuri tapahtunut.

Viimeksi, kun kävimme niin Luca vähän murahteli Pöpölle, mutta nyt tämä vanha herra otti kohtaamisen kaikkein rennoiten ja tuli torkkumaan meidän ihmisten viereen sohvalle, kun pelasimme lautapeliä. Rico tarkkaili tilannetta yläkerran portaista ja Pöpökin kävi useamman kerran olohuoneessa tutkailemassa, mutta muuten oli lähinnä keittiön ja eteisen puolella.

Salainen joulukissa

Osallistuimme Pöpön kanssa Tassulinnan toteuttamaan Salaiseen joulukissaan ja kävin tänään hakemassa meille saapuneen lahjan postista. Meidän lähettämästämme paketista voi lukea lisää Vihreän mökin valtias -blogista.

Pöpö oli heti innokkaasti mukana paketin tutkimisessa ja omikin koko paksun kirjekuoren samantien oman ruhonsa alle talteen. Tämän lahjan sai kuitenkin avata jo ennen joulua, joten avasimme kuoren ja sieltä paljastui kolme söpöä pikkupakettia, kaksi osoitettu Pöpölle ja yksi minulle.



Paketeista paljastui mukavia yllätyksiä: ihana kissakortti, kissanherkkuja, uusi cat dancer, rapinapallo ja kissanminttuinen Kong-lelu sekä minulle herkullinen joulusuklaalevy. Pöpö varasti korkki-höyhen kongin suoraan paketista ja kuolasi sen parissa minuutissa litimäräksi!



Paketin oli meille lähettänyt Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko ja kumppanit. Kiitos kovasti! Kiitos myös Tassulinnaan koko jutun järjestämisestä, pidetään tällainen ensi vuonnakin!

Joulupuu

Joulupuu on nakerrettu, hermot on jo kovilla.

Pöpösiä hätistelty ompi kuusen oksilta.

Kuusen pienet palleroiset kimaltavat kauniisti.

Alapuolel tassukaiset kurottelee ylöspäin.

Kiitos sulle, Pöpösemme, kaadoit nyt jo kuusenkin,

kun sinne pomppasit, parasta ois ehkä kuusettomuus.

No, täytyy myöntää, että kuusi on vielä ehjä ja hengissä, vaikka eilen nurin kerran pelmahtikin (yksi koriste harmi kyllä hajosi). Oli siinä sentään se hyvä, että loppupäiväksi Pöpö jätti kuusen rauhaan. Tänään tosin taas eri kello äänessä. Kovinkaan paljon ei loppujenlopuksi olla kiipeämisyrityksiä todistettu, mutta Pöpö pureskelee ja nakertaa alaoksia... Jos nyt kuitenkin selvittäisiin aattoon asti :D

Tämän viikkoisia

Alkuviikosta Pöpölle sattui pieni kömmähdys. Poikaa ei onneksi sattunut, vaikka jättikin arvet vieressä istuneen miehen käsivarteen. Pöpöllä on nimittäin toisinaan tapana nukkua miehen tietokonepöydän ja ikkunalaudan päällä verhoon muodostuvassa "pussissa". Yhtenä iltana mies oli koneella ja Pöpö verhon takana, kun yhtäkkiä verhot putosivat ja Pöpö niiden mukana. Säikähtäessään se tarrasi ilmeisesti lähimmästä asiasta kynsineen kiinni eli miehen kädestä. Pöpö päätyi lattialle verhojen mukana, mutta ei onneksi satuttanut itseään eikä verhojakaan kohtaan jäänyt epäluuloja, sillä seuraavana päivänä kissa nukkui jälleen samassa paikassa. Meille ei oikein selvinnyt kumpi tapahtui ensin, verhojen putoaminen vai säikähtikö Pöpö jotain ja vetäisi verhot mukanaan.

Tiistaina aloitettiin joulukalenterin avaus, eikä ollut kellekään yllätys että Cosman herkut maistuivat Pöpölle erinomaisesti. Erityisesti kakkosluukun tonnikala oli superherkullista!

Keskiviikkona pidettiin pesupäivä, joka sujuikin aivan kommelluksitta. Tai jos koko kylpyhuoneen kastumista ei oteta lukuun, Pöpö ei oikein pysy paikoillaan, joten välillä on vaikeuksia samaan aikaan hangata shampoota turkista, suihkuttaa ja katsoa, että kissa pysyy aloillaan.

Perjantaina saatiin vieraita, kun Tassulinnan Tuija tuli piipahtamaan meillä. Juotiin teet ja Pöpö esitteli hieman osaamiaan temppuja sekä uusia esteitään. Saatiin myös kivoja tuliaisia ja erityisesti pieni kilisevä pallo oli hitti, sillä usein ei löydy lelua joka kutsuisi Pöpön leikkimään sillä itsekseen. Kiitos vielä, Tuija, oli mukavaa kun kävit!

Kalenteri ja kielenlento

Kävin tänään hakemassa postista Pöpön Kissakolmion arvonnasta voittaman joulukalenterin. Paketista paljastui myös Crusoen kirje Pöpölle, josta Pöpö ilahtui niin paljon että asettui makaamaan sen päälle niin, ettei mamma pääse hänen salaista kirjettään lukemaan (luin kuitenkin). Kalenterista tuli hyviä herkuntuoksuja ja Pöpö olisi avannut mielellään muutaman luukun jo etukäteen, mutta laitoin kalenterin vielä kaappiin talteen. Kiitos vielä arvonnasta ja voitosta sekä ihanaa joulunodotusta teillekin!



Pöpö riemuitsi kalenteristaan niin kovin, että päätti päivän kunniaksi harrastaa pitkästä aikaa ruokaisaa urheilulajia "kielenlentoa". Pelivälineeksi ei tarvita muuta kuin suurehko kimpale possun kieltä ja sitä sitten heitellään ja kanniskellaan taituroivasti ympäri kämppää. Olennaisesti peliin kuuluu myös mamman pakeneminen peliväline suussa, jos mamma haluaisi palauttaa ruuan takaisin kuppiin minne se kuuluu. Lisäpisteitä saa mahdollisimman huomiota herättävistä muuveista, Pöpö hallitsee muun muassa kaksoistäppäyksen ja heittovoltin.

Saadaksemme vielä hieman paremmankin laatuisen kuvan tähän postaukseen niin voin ilokseni kertoa, että Pöpön ja tuntemattoman kissan viime viikonloppuisesta kohtaamisesta löytyi sittenkin kuvamateriaalia isäpuoleni kännykästä. Kuvassa Pöpö tähyilee kissaa innoissaan mangustiasennossa.

Uudet esteet

Viikonlopun huippusalainen projekti näkyy yllä! Rakennettiin isäpuoleni kanssa Pöpölle kaksi agilityestettä - tai pikemminkin isäpuoleni rakensi ja minä olin vain hengessä mukana. Verstaaseen mahtui sisälle kunnolla vain yksi henkilö, joten jäin pitämään sadetta katoksen alle ja pitelemään työkaluja. Muutama tunti vierähti, mutta olihan se nyt sen arvoista.

Tosi kivat esteet saatiin aikaan. Nyt meillä on yhteensä kolme, kun putkikin lasketaan mukaan. Ei enää kökköjä pahviesteitä! Mietin vielä pitäisikö nuo maalata, mutta toisaalta ihan kivat ovat puunvärisenäkin. Täytynee vielä tuumia...

Keinulaudasta tuli melko kapea ja ehkä lyhytkin ottaen huomioon Pöpön koon, mutta kunhan poika hoksaa idean niin varmasti onnistuu pienenkin keinulaudan yli sipsuttaminen. Tämän harjoittelussa kestää varmasti paljon pidempi aika pystyesteen tai putken harjoitteluun verrattuna, mutta jospa jouluun mennessä taito olisi jo hallussa! Ja löytyipähän käyttöä tyhjälle Thrive-raksupurkillekin, siitäkin tuli nätti kun päällystin lahjapaperilla.

Pystyesteessä on kolme irrotettavaa puomia, joten voi vaihdella korkeutta ja tehdä ylitysten lisäksi myös muuta. Testaillessa estettä Pöpö ihan yllätti minut, sillä ihka ensimmäisellä kerralla osasi yhdistää hyppäämiskäskyn lisäksi suoraan esteeseen sen alitse menemisen (jota on tähän mennessä harjoiteltu vain koukistetun jalan ali menemisellä) ja puomien välistä menemisen, jossa käytin samaa käsimerkkiä kuin putkeenkin menemisessä. Alta löytyykin sitten videota näistä.



Aika vahvasti on käsimerkit mukana touhussa, mutta en nyt ota turhan tarkkaa stressiä siitä. Eiköhän niitä jossain vaiheessa ainakin vähän huomaamattomammiksi saa hiottua ja jos myöhemmin onnistutaan pelkillä äänikomennoillakin niin se on sitten ylimääräistä plussaa.

Mitä mieltä esteistä?

Ei lunta

Oltiin nyt viikonloppuna reissussa ja luultiin pääsevämme tarpomaan pehmoiseen ensilumeen, mutta pettymys odotti perillä. Tosin olisihan sitä joku järkevämpi osannut odottaa, että 200 kilometriä etelämpänä saattaa olla vielä lumetonta. Märästä kelistä Pöpö ei järin pitänyt ja käväistiin ulkona vain muutaman minuutin nuuskutteluilla pari kertaa.

Jännitystäkin Pöpö sai elämään, kun takapihan terassille ilmestyi vapaana kulkeva kissa. Pöpö singahti välittömästi ikkunaan tarkkailemaan, mutta toinen kissa ei nähnyt Pöpöä. Kissa ei viipynyt kauan vaan hävisi sitten aidan ali naapurin puolelle. Pöpö jäi mangustiasennossa tuijottamaan perään ja odotteli vielä jälkikäteenkin ikkunalla pitkään palaisiko toinen kissa. Siitä ei oikein ole selkoa mitä Pöpö oli kissasta mieltä, sillä syvää kiinnostusta lukuunottamatta minkäänlaista maukaisua, kurinaa tai murinaa ei suusta kuulunut.

Toteutettiin myös pieni projekti, siitä varmaan vähän lisää myöhemmin...

Lintubongarin viikonloppu

Meillä on ollut aika rauhallinen viikonloppu. Vaikka vähän leikkiä ja temppuilua harrastettiin toki. Ja Pöpön iloksi varikset ovat parveilleet ahkerasti puissa ja naapuritalojen katoilla, joten tirppa-tv on tarjonnut katseltavaa ja ensilumiakin on jo päässyt ikkunasta ihmettelemään. Ei olla käyty vielä ulkona tallustamassa, mutta luultavasti viimeistään ensi viikonloppuna reissussa ulkoillaan.

Tänä aamuna saatiin nukkuakin pitkään. Pöpö ei onneksi kovinkaan pontevasti enää nykyään herättele aamulla. Joskus ennen kahdeksaa kuului hetken aikaa vaativaa maukumista ja välioven kaapimista, ja kerran herra kävi sängyssä tuijottamassa meitä nukkujia silmästä silmään, mutta vetäytyi sitten vielä hetkeksi levolle ennen kuin nousimme ylös.

Ahkerana poikana Pöpö oli hetken myös hengessä mukana viikonlopun ompelu- ja askartelutuokioissa. Pöpö on onneksi nykyään jo sen verran rauhallinen, että voi huoletta pitää liimat, kankaat ja kynät levällään lattialla eikä karvatornado tule söheltämään tavaroiden keskelle. Tosin tietysti juuri sen pahvin, jota tarvitsin, päälle täytyi ensin viattomasti istahtaa, ja lankakerät saivat vähän tassusta, mutta muuten Pöpö on ihanteellinen askertelukaveri. Se asettuu yleensä makoilemaan ja tarkkailemaan sivusta ja kyllästyessään lähtee sitten olkkarin ikkunalle lintuvahtiin.

Oma vati

Oma vati on paras paikka, oma vati on iloinen. Omassa vadissa viihdyt vaikka - koko päivän syksyisen...

Pöpön yksi suosikkinukkumapaikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä blogissa ja tähän on hyvä syy. Pojun oma vati nimittäin sijaitsee kylppärissä, eikä sinne jostain syystä ikinä muista ottaa kameraa mukaan! Tänään sain kuitenkin karvakääryleen ikuistettua rakkaassa vadissaan hupsussa asennossa. Tuhina senkun kuuluu!

Vati joskus muinoin Pöpön vasta meille saavuttua sattui unohtumaan pyykkien liotuksen tms. jälkeen kuivumaan vessan lattialle. Tämän jälkeen takaisin komeroon ei ollut enää paluuta, vaan Pöpö otti vadin omakseen ja se sai kunniapaikan kylppärin nurkasta. Vati on pysynyt kohta jo vuoden nukkumapaikkojen parhaimmistossa. Mitään pehmukkeita ei tarvita, vaan kovaan vatiin käpertyminen on parasta.

Missä teidän kissanne tykkäävät nukkua?

Happy Halloween!

Muotokuva ja pussitusta

Onnistuin kerrankin ottamaan Pöpöstä tosi hyvän ja tarkan lähikuvan! Korvat vähän tosin leikkaantuivat kuvasta pois, mutta muuten olen tosi tyytyväinen kuvaan. Pöpöllä on niin seesteinen ilmekin. Komea poika!

Eilen pussiteltiin taas "pitkästä" aikaa lihoja (edellisestä kerrasta joku pari kolme viikkoa). Ruokalistalle päätyi broilerin ja naudan sydäntä, broilerin sisäelinseosta, broilerin paistisuikaleita, Mushin luuttomia kanapullia, hevosen jauhelihaa, poron lihaseosta, sianluumurskaa ja broilerin kauloja. Poroa Pöpö on nyt muutaman kerran syönyt ja tuntuu tykkäävän. Annostelin sitä kuitenkin vain muutamaan rasiaan maltilla, koska seoksessa on mukana myös sisäelimiä, enkä tiedä tarkkoja määriä kuinka paljon siinä on maksaa tms.

Pöpö jaksoi vain vähän aikaa hääriä lihojen ympärillä, kunnes lähti pois tuijottelemaan ulos olohuoneen ikkunasta ja kerjäämään huomiota miespuoliselta palvelijalta. Välillä se kävi kuitenkin tekemässä pikaisia nuuskutustarkastuksia pusseille, leikkuulaudalle ja rasioille ennen kuin jatkoi omia touhujaan. Itse huhkin jälleen sen tunnin puolitoista mikä siinä yleensä menee. Tällä kertaa kokeilin myös laittaa lisäravinteet (paitsi möllerin) suoraan rasioihin, uskoisin että se nopeuttaa iltaruoan valmistelua aika mukavasti.



Ollaan aloitettu Pöpön kanssa myös hampaiden harjaus vihdoin ja viimein. Ekoilla kerroilla meni ihan tosi hyvin, Pöpö tykkäsi hammastahnan tuoksusta ja kehräsi kuin viimeistä päivää kun harjasin. Nyt alkuinnostuksen jälkeen Pöpön halu antaa hammaskalustonsa käsiteltäväksi on hieman himmennyt. Tulee edelleen ihan mielellään luokse, kun kaivan tahnan ja harjan esiin, mutta yrittää harjatessa kääntää päätään "pakoon" toiseen suuntaan. En oikein tiedä mikä tämän mielenmuutoksen on nyt aiheuttanut, mutta ehkä se tästä vielä taas iloksi muuttuu.

"Sie et vaan mamma tajuu, et tahon haistella tai järsii sitä harjaa, mut en haluu et sillä hipelöidään miun legoja!"

Häntä putkella

Monet muut sen kun noseworkkaa, mutta me ollaan aloiteltu vähän harjoittelemaan agilityä putkella ja kehnolla pahviesteellä, joka kaatuu kun siihen vähän suupieltä hieraisee. Yksittäin esteet menevät jo melko hyvin ja ehkä kohta päästään yhdistelemään osia jo radan tapaiseksi... Jos tää lähtee sujumaan, niin rakennan kyllä jossain vaiheessa jotain vähän fiksumpia pystyesteitä.

Tosin pitänee jossakin vaiheessa kokeilla Pöpönkin kanssa noseworkia. Vaikuttaa hauskalta puuhalta! Alla kuitenkin kuva Pöpöstä läpäisemässä putkea. Häntä vain viuhuu, mutta muu on jo ehtinyt kuvasta piiloon...



Parvekkeellakin Pöpö viihtyy, vaikka ilmat ovat jo viilenemässä. Noin paksuturkkinen tosin tarkenee vielä pakkasellakin. Se on myös joutessaan levittänyt syksyisen kasviasetelmani ympäri parvekkeen lattiaa varistelemalla kaikki lehdet mustikanvarvuista... Ihme kyllä kuusenkäpy on saanut olla ruukussa vielä rauhassa.

Kirpsakassa ulkoilmassa oleilun jälkeen onkin kiva mennä leikkimään kengännauhan kanssa sänkyyn:

Pitkästä aikaa ulkoilua

Oltiin viikonloppu reissussa ja Pöpö pääsi taas pitkästä aikaa ulkoilemaan kunnolla. Kaikki tutut hajut pihasta haisteltiin ja lintujakin tuli tarkkailtua. Ilmakin oli mukavan aurinkoinen ja lämmin. Kokeiltiin myös ekaa kertaa käydä ulkona pimeällä. Pöpöllä oli valjaissa kiinni pieni led-valo varmuuden vuoksi, vaikka ihan pihapiirissä oltiinkin. Poju uskalsi kuitenkin pimeällä kävellä kauemmas kuin aikaisemmin.

Pöpö sai myös vanhemmiltani lahjaksi lyhyen rapinatunnelin. Tunneli ei yksinään ollut leikkivälineiden ykkönen, mutta otetaan se luultavasti ainakin temppuilukäyttöön. Kivaa oli herkkujen perässä sen läpi ravailla.