Oli kerran onnellinen kissa
ja sen hiekkalaatikko.
Kunnes eräänä päivänä...
... tapahtui kauheita.
Oli savihiekan sekaan tupattu
kourallinen löyhkäävää sahanpurua.
"Mikä nyt eteen?" kissa-polo tuumi,
"mennäkö laatikkoon vai eikö mennä?"
Maaliskuussa päätin vaihtaa Pöpön kissanhiekan talkintuoksuisesta Compact Caresta puupohjaiseen Porta Pine -hiekkaan. Tässä vihdoin syväluotaava raportti hiekasta ja vaihtoprosessista. Ja vielä
linkki postaukseen, jossa kerroin miksi tähän hommaan ruvettiin.
Olin pitänyt viikon verran ennen uuden hiekan käyttöönottoa vessapäiväkirjaa Pöpön toimituksista, jotta voisin määrittää normaalit tuotosmäärät. Pöpö teki tällöin yleisimmin 2-3 pissit päivässä ja noin joka toinen päivä kakkoshädän. Lähdin liikeelle noista lukemista, jotta näkisin heti mikäli nirsoilua olisi havaittavissa.
Aloitin projektin lisäämällä vain vähän uutta hiekkaa hiekkiksen kulmaan vanhan hiekan viereen. Puuhiekassa on melko voimakas sahanpuruinen ominaistuoksu. Ihmisen nenään oikein miellyttävä verrattuna savihiekan katkuun, mutta Pöpö vierasti uutta hajua vessassaan. Poju kävi monta kertaa illan mittaan haistelemassa hiekkistä menemättä kuitenkaan sisään. Hieman manailin, että olisi pitänyt laittaa ihan vain muutama hippunen uutta hiekkaa koko kourallisen sijaan. En ollut tullut ajatelleeksi tuoksuasiaa. Aamulla, kun kävin tarkistamassa vessan, näki että oli siellä yön aikana pissillä käyty.
Siitä se sitten lähti. Pidin päiväkirjaa ja lisäsin joka viikko vähän uutta hiekkaa vanhan sekaan. Pöpö ei missään vaiheessa vaikuttanut parin ensimmäisen päivän jälkeen näyttänyt välttelevän vessassa käyntiä, eikä kiirehtinyt sieltä pois yhtään sen ripeämmin kuin ennenkään. Kuopsutteli kaikessa rauhassa ja teki asiansa. Kertaakaan ei tehnyt tarpeitaan minnekään mihin ei olisi pitänyt ja hyvä niin, koska siinä tapauksessa olisi varmaan vanha hiekka palannut takaisin lootaan niin että heilahtaa.
Parin kuukauden kuluttua, kun puuhiekkaa oli jo laatikossa savihiekkaa enemmän, päiväkirja paljasti pienoisen muutoksen pissimäärissä. Kolmen pissin päivät olivat harventuneet, yhden pissin päivät hieman lisääntyneet ja kahdet pissit olivat yleisimmät. Tämä hieman tuotti harmistusta, mutta tulin siihen tulokseen, että vaihtoa jatketaan. Mitään muita hiekkanirsoilun merkkejä ei ole ollut havaittavissa, joten pienoisen oloinen muutos ei tuntunut vielä hälyttävältä.
Kesäkuun loppupuolella laatikon puhdistuksen yhteydessä heitin loputkin savihiekat pois ja siitä lähtien lootassa on ollut pelkkää puuhiekkaa. Pissimäärät eivät enää muuttuneet, vaan ovat pysytelleet samoissa lukemissa. Ajattelin pitää vielä varuilta vähän aikaa kirjaa, siltä varalta jos muutosta vielä tapahtuu, mutta sanoisin Pöpön hyväksyneen uuden hiekan aika helposti kuivikkeekseen.
Tämä vaihtoprosessi, vaikka pitkähkö olikin, sujui erittäin helposti ja ilman sen kummempia vaikeuksia!
Sitten pari ajatusta itse hiekasta:
Ensinnäkin hiekka on kevyttä. Enää ei hajoile kissanvessa reissuun lähtiessä. Harmi vain, että näitä tulee kuitenkin tilattua sen verran paljon kerralla, että hakeminen postista kotiin on yhtä raskasta kuin CC-säkkien roudaaminen eläinkaupasta.
Toisekseen itse hiekka tuoksuu miellyttävältä ja pitää hajujakin oikein mukavasti. Kovinkaan katkukkaiden kollituoksujen peittämisestä meillä ei toki ole kokemusta, mutta perus hajunpeittävyys on mielestäni ihan yhtä hyvä kuin savihiekassakin.
Kovinkaan pölyämätöntä hiekka ei mielestäni loppujen lopuksi ole, vaan kyllä jonkin verran pölisee kun pussista kaataa astiaan. Siitä en osaa sanoa kuinka paljon tassut nostattavat siitä pölyä kaivuuhommissa. Paha sanoa onko hiekka vaikuttanut mitenkään Pöpön hengitysoireisiin, vai ovatko ne rauhoittuneet vain kesän vuoksi (kuten ell vihjasi, että saattaisi tapahtua).
Paakkuuntuvuus on ihan mukiinmenevää keskitasoa. Jonkin verran hajoilevat ja välillä joutuu vähän onkimaan pieniä hituloita, jotta hiekka pysyisi mahdollisimman puhtaana. Tässäkin pitää olla tekniikka hallussa. Jos koukkaa tarpeeksi syvältä paakun alta, saa sen yleensä helposti ehjänä. Jos vahingossa tökkäät paakkuun, se hajoaa.
Helppo puhdistaa suoraan biojäteastiaan, laitan yleensä kakkosasiatkin wc-pytyn sijaan bioroskikseen, koska niihin on usein tarttunut hiekkamuruja, joita ei viitsisi hirveästi putkistoon johdattaa.
Puuhiekka kulkeutuu paljon tassujen mukana yhtä helposti kuin mikrohiekkakin, mutta suuremman raekoon vuoksi kantautumissäde on pienempi kuin mikrohiekalla. Enää ei löydy paljoakaan kissanhiekkaa sängystä, vaan suurin osa jää olohuoneen puolelle. Helppo havaita ja siivota, mutta isot muruset ovat inhottavia jalan alla. Tosin kaikki hiekka on ärsyttävää jalan alla, oli se isoa tai pientä.
Suosittelen, minusta ihan yhtä mainio hiekka kuin mikrohiekkakin. Plussana parempi tuoksu ja vähemmän ärsyttävä pöly. Miinuksena vähän huonompi paakkuuntuvuus, joka ei kyllä rehellisesti sanottuna minua erityisemmin edes haittaa.
Testaisitko itse?
