maanantai 30. maaliskuuta 2015
Pesupäivä
Pöpö joutui tänään pesulle. Poju ei hirveästi arvostanut, mutta minkäs sille mahtoi kun kylppäriin kannettiin ja vesisuihkun alle pistettiin. Kiltisti oli, vaikka tällä kertaa pesinkin ihan yksin, kun mies oli jo vaihtanut työvaatteet eikä halunnut kastua. Pöpö ei yhtään pyristellyt tai maukunut, vaan pysyi aika hyvin hyppysissä vähän vain rinnasta tukemalla. Muutaman kerran livisti suihkun alta kylppärin ovea kaapimaan - varsinkaan huuhteluvaiheessa ei enää meinannut jaksaa olla - mutta yllättävän helposti meni. Edellinen pesu taisi olla joskus joulun tienoilla ja vaikka ei akuuttia pesua nyt olisi vielä ehkä vaatinutkaan niin tulipahan kevätpesu tehtyä, kun oli tuo turkki jo hieman puikkoinen paikoittain.
Shampoona meillä oli jotain Mustista ja Mirristä ostettua kissoillekin soveltuvaa terrierishampoota, koska siperiankissoilla kuuluisi olla vähän karhea päällystakki selässä, joten karkeakarvaisille tarkoitetut shampoot ovat omiaan sibbeille. Pöpön turkki ei tosin kovinkaan karhea ole muualta kuin ehkä ihan sieltä selän ja hännän yhtymäkohdasta. Kuivaus piti myös hoitaa ihan pyyhepelillä ja antaa Pöpön itse pestä ja kuivatella turkki loppuun, sillä poju pelkää ihan kuollakseen hiustenkuivaajaa. Hyvin tuo ihan itsekseenkin kuivaa toki, mutta vähän aina mietityttää ettei nyt poika vilustuisi, vaikka meillä onneksi onkin aika lämmintä sisällä.
Ovatko muut joutuneet kevätkylpyyn?
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Vieraita ja vaaleanpunaista
Meillä kävi viikonloppuna yövieraita pitkästä aikaa ja olkkariin pedatuissa vuoteissa oli Pöpöllekin taas ihmeteltävää. Pöpö on yleensä hyvin vieraskorea, kun meille tulee joku käymään. Vähän pidetään etäisyyttä ja jonkin ajan päästä käydään vähän ehkä nuuskaisemassa. Paitsi tietysti, jos vieraat tarjoavat herkkuja, jolloin kaikki estot katoavat samantien!
Nyt oli kuitenkin tuttuja vieraita, joten tänään Pöpö riehui aamupäivällä jo siihen normaaliin malliin mitä saamme aina keskenämme täällä kotona todistaa. Yölläkin piti vähän pitää vieraita hereillä kiipeämällä kiipeilypuuhun ja riehumalla pahvilaatikossa. Päivällä sitten valloitettiin tyhjät lakanat!
Loppuun vielä muutama leikkikuva. Pöpö innostuu aika vähän leikkimään itsekseen, tosin viime aikoina tämä on hieman lisääntynyt. Maton alle Pöysti on aina tykännyt hyökkäillä, joten meillä on aina lelu tai pari maton reunan alla piilossa ja nyt ollaan nostettu leluja aina uuteen kiipeilypuuhun pudoteltavaksi.
Alkuviikosta Pöpö kuitenkin innostui taas leikkimään pitkästä aikaa yhdellä ensimmäisistä leluistaan eli kangashiirellä. Hyvän aikaa jaksoi hyppiä kimppuun ja retuuttaa tassuilla. On harvinaista herkkua, että Pöpö jaksaa pitkään leikkiä yksin samalla lelulla.
Nyt oli kuitenkin tuttuja vieraita, joten tänään Pöpö riehui aamupäivällä jo siihen normaaliin malliin mitä saamme aina keskenämme täällä kotona todistaa. Yölläkin piti vähän pitää vieraita hereillä kiipeämällä kiipeilypuuhun ja riehumalla pahvilaatikossa. Päivällä sitten valloitettiin tyhjät lakanat!
Loppuun vielä muutama leikkikuva. Pöpö innostuu aika vähän leikkimään itsekseen, tosin viime aikoina tämä on hieman lisääntynyt. Maton alle Pöysti on aina tykännyt hyökkäillä, joten meillä on aina lelu tai pari maton reunan alla piilossa ja nyt ollaan nostettu leluja aina uuteen kiipeilypuuhun pudoteltavaksi.
Alkuviikosta Pöpö kuitenkin innostui taas leikkimään pitkästä aikaa yhdellä ensimmäisistä leluistaan eli kangashiirellä. Hyvän aikaa jaksoi hyppiä kimppuun ja retuuttaa tassuilla. On harvinaista herkkua, että Pöpö jaksaa pitkään leikkiä yksin samalla lelulla.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Siivouspäivä
Pöpö on aina innolla seuraamassa siivousta. Pöppönen ei osallistu lattioiden luuttuamiseen hyökkäilemällä moppiin tai pölyjen pyyhintään jahtaamalla rättiä, vaan on kohottanut itsensä moisia touhuja ylemmäs aina johtoportaaseen saakka. Kirjahyllyn päältä työnjohtaja seuraa urakan etenemistä!
Jostain syystä pelkkä katselukin tuntuu käyvän aktiviteetista, joten mikäpä sen mukavampaa kuin puhdas asunto ja tyytyväinen kissa, vaikka vielä vähän leikkiä ankaran työnvalvomisen jälkeen vaaditaankin. Ensin työ, sitten huvit, nih!
Jostain syystä pelkkä katselukin tuntuu käyvän aktiviteetista, joten mikäpä sen mukavampaa kuin puhdas asunto ja tyytyväinen kissa, vaikka vielä vähän leikkiä ankaran työnvalvomisen jälkeen vaaditaankin. Ensin työ, sitten huvit, nih!
Työnjohtaja herra Pöppönen elementissään. |
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Uusi puu
"Mikäs se tämä on?" |
Puu on kyllä tosi tukevan oloinen, sekä paksuutensa että seinäkiinnityksen ansiosta. Pöpö jo eilen illalla kävi vähän raapimassa ja yöllä äänistä päätellen kiipeilemässäkin, mutta tänään aamulla kiipeiltiin vähän lisää ja sain otettua kuvia.
Kirjahyllyn päälle Pöpö kiipesi tolppaa pitkin helposti, mutta ainakin vielä hänen korkeutensa vähän vierastaa pehmeitä petejä. Ehkä Pöpö on vain tottunut nukkumaan kovilla alustoilla, kun toisen kiipeilypuun tasot ovat kovat ja viihtyy muutenkin torkkumassa niin keittiönpöydällä kuin pienemmän kirjahyllyn päällä. Toisaalta Pöpö nukkuu myös meidän sängyssä ja omassa häkissään, jossa on pehmustetta, joten ehkä peditkin saavat vielä hyväksynnän. Niissä loikoillessa olisi ainakin helppo tähyillä samalla eteiseen, joten mikäs olisi oivempi paikka odotella meitä kotiin töistä.
Tuo puu on nyt tosi hyvällä paikalla myös siinä raapimismielessä, sillä tuossa samassa paikassa oli ennen puuta matala rahi, jota Pöpö raapi siitäkin huolimatta että:
a) se oli selvästi epämukavan matala raapia
b) kangas oli niin lujaa, ettei siitä saanut kynsillä edes kunnon otetta
Syy raapimiseen oli siis luultavasti hyvä sijainti kaikkien kulkureittien risteyskohdassa. Aikaisemminhan Pöpö raaviskeli sohvan päätyä, mutta lopetti heti kun pistimme viltin päädyn päälle. Sen jälkeen Pöpö siirtyi raapimaan rahia kielloista huolimatta, mutta nyt toivon mukaan raapimistoiminta kohdistetaan tähän ja toiseen raapimispuuhun (joka saa sekin säännöllisen epäsäännöllisesti raavintaa, vaikka sijaitseekin valtakunnan laitamilla ikkunan alla).
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Uusi ulkoasu
Vähän muutosta blogin ulkoasuun. Oli niin talvinen tuo edellinen banneri, vaikka yksi talvikuva pääsi silti tähän uuteenkin. Pitää katsella kesällä kesäaiheista sitten, kun saa otettua Pöpöstä kesäisempiä kuvia.
Lumet ovat alkaneet jo hiljalleen sulaa täältäkin, tosin hyvin hitaasti ja osittain. Onnistuttiin silti eilen löytämään Pöpön kanssa nurmikkoa talon nurkalta. Tuo nurkka on Pöpön suosikkipaikka ihmetellä autoja ja ohikulkijoita turvalliselta etäisyydeltä niin, että itse pysyy piilossa.
Lumet ovat alkaneet jo hiljalleen sulaa täältäkin, tosin hyvin hitaasti ja osittain. Onnistuttiin silti eilen löytämään Pöpön kanssa nurmikkoa talon nurkalta. Tuo nurkka on Pöpön suosikkipaikka ihmetellä autoja ja ohikulkijoita turvalliselta etäisyydeltä niin, että itse pysyy piilossa.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Leikkikuvia
Otin tänään vähän leikkikuvia Pöpöstä. Ekassa kuvassa leikitään uudesti syntyneellä bird-kepillä. Siitä irtosi leikin riehassa pari viikkoa sitten kaikki höyhenet ja se musta kumijuttu, joka niitä piti kiinni. Laitoin sen tilalle leluun vihreän villalankanyytin, joka osoittautui Pöpön mielestä ihan yhtä mahtavaksi kuin alkuperäinenkin lelu.
Myös ihan tavallisesta langanpätkästä revittiin hupia. Ei tosin kovin pitkäksi aikaa, sillä pelotti, että Pöpö syö sen jos saa tassuihinsa.
Kevätaurinkokin on ilahduttanut koko viikon, mutta se on tuonut tullessaan aikaisemmat herätykset. Varmaan yli kuukausi kului niin, että Pöpö sai nukkua koko yön makuuhuoneessa, mutta tällä viikolla tomerat varpaisiin kohdistuneet herätykset ovat alkaneet heti valoisan tultua, joten aamuisin poika on jouduttu häätämään oven toiselle puolelle. Opetukset kaaputuksen hyödyttömyydestä vaikuttivat myös unohtuneen, mutta parin päivän jälkeen taas muistuneet mieleen.
Pitäisi kyllä varmaan käydä valjastelemassa nyt viikonloppuna, kun on näin hieno keli!
Myös ihan tavallisesta langanpätkästä revittiin hupia. Ei tosin kovin pitkäksi aikaa, sillä pelotti, että Pöpö syö sen jos saa tassuihinsa.
Kevätaurinkokin on ilahduttanut koko viikon, mutta se on tuonut tullessaan aikaisemmat herätykset. Varmaan yli kuukausi kului niin, että Pöpö sai nukkua koko yön makuuhuoneessa, mutta tällä viikolla tomerat varpaisiin kohdistuneet herätykset ovat alkaneet heti valoisan tultua, joten aamuisin poika on jouduttu häätämään oven toiselle puolelle. Opetukset kaaputuksen hyödyttömyydestä vaikuttivat myös unohtuneen, mutta parin päivän jälkeen taas muistuneet mieleen.
Pitäisi kyllä varmaan käydä valjastelemassa nyt viikonloppuna, kun on näin hieno keli!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Pöpö ja vanha tietokone
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Iloinen jälleennäkeminen
Olin pari päivää Helsingissä ja Pöpö sekä miespalvelija jäivät kotiin. Tulin toissapäivänä entiseen kotikaupunkiin ja toiset saapuivat eilen aamulla. Pöpö pyöri ympärillä, kun päästin sen häkistä, mutta ei sen enempää kuin tavallisestikaan. Taisi olla niin kivaa poikien kesken, ettei mammaa ehtinyt tulla liian ikävä. Nostin pisteitäni kuitenkin sillä, että toin reissusta tuliaisiksi höyhenisen ankkalelun ja ruokamaistiaisen.
Heti, kun Pöpö oli tutkinut paikat, se asettui ikkunalle tarkkailemaan lintuja. Lähti myös mielellään terassille ihmettelemään ja viihtyi jo paremmin kuin viimeksi, vaikkei halunnutkaan pihapolkua puoltatoista metriä pidemmälle kävellä.
Pöpö sai myös syödä elämänsä ensimmäisen broilerinsiiven. Olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla miten kaula tai siipi maistuisi, mutten ole viitsinyt hankkia niitä kun eläinkaupoissa pakkauskoot ovat niin suuria ja Pöpö syö niin paljon kuitenkin teollista, ettei uskaltaisi usein edes antaa ettei ravinnon kalsiumit nouse liian suuriksi.
Tosi hyvin kuitenkin maistui! Pöpö tajusi heti homman jujun, raahasi siiven kupista lattialle ja alkoi rouskuttamaan. Ei kauaa nokka tuhissut. Harmi kyllä tapahtumasta ei saatu kuvamateriaalia, kun seurasimme niin innoissamme järsimistä ettei kuvaaminen ehtinyt käydä mielessä. Nyt kuitenkin tietää, että kelpaa. Olisihan luisten lihojen syöminen hyvää hammastyötä, joten kai voisi harkita jos silloin tällöin antaisi.
Tänään myöhemmin vaihdetaan sijaintia miehen vanhemmille. Alla Pöpön ilme, kun se kuuli asiasta...
Heti, kun Pöpö oli tutkinut paikat, se asettui ikkunalle tarkkailemaan lintuja. Lähti myös mielellään terassille ihmettelemään ja viihtyi jo paremmin kuin viimeksi, vaikkei halunnutkaan pihapolkua puoltatoista metriä pidemmälle kävellä.
Pöpö sai myös syödä elämänsä ensimmäisen broilerinsiiven. Olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla miten kaula tai siipi maistuisi, mutten ole viitsinyt hankkia niitä kun eläinkaupoissa pakkauskoot ovat niin suuria ja Pöpö syö niin paljon kuitenkin teollista, ettei uskaltaisi usein edes antaa ettei ravinnon kalsiumit nouse liian suuriksi.
Tosi hyvin kuitenkin maistui! Pöpö tajusi heti homman jujun, raahasi siiven kupista lattialle ja alkoi rouskuttamaan. Ei kauaa nokka tuhissut. Harmi kyllä tapahtumasta ei saatu kuvamateriaalia, kun seurasimme niin innoissamme järsimistä ettei kuvaaminen ehtinyt käydä mielessä. Nyt kuitenkin tietää, että kelpaa. Olisihan luisten lihojen syöminen hyvää hammastyötä, joten kai voisi harkita jos silloin tällöin antaisi.
Tänään myöhemmin vaihdetaan sijaintia miehen vanhemmille. Alla Pöpön ilme, kun se kuuli asiasta...
"Siellä on se hurtta, eikö ookkin?! Kuulin huhua, että se oli jo etsinyt minua. Ääk!" |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)