Iloinen jälleennäkeminen

Olin pari päivää Helsingissä ja Pöpö sekä miespalvelija jäivät kotiin. Tulin toissapäivänä entiseen kotikaupunkiin ja toiset saapuivat eilen aamulla. Pöpö pyöri ympärillä, kun päästin sen häkistä, mutta ei sen enempää kuin tavallisestikaan. Taisi olla niin kivaa poikien kesken, ettei mammaa ehtinyt tulla liian ikävä. Nostin pisteitäni kuitenkin sillä, että toin reissusta tuliaisiksi höyhenisen ankkalelun ja ruokamaistiaisen.

Heti, kun Pöpö oli tutkinut paikat, se asettui ikkunalle tarkkailemaan lintuja. Lähti myös mielellään terassille ihmettelemään ja viihtyi jo paremmin kuin viimeksi, vaikkei halunnutkaan pihapolkua puoltatoista metriä pidemmälle kävellä.

Pöpö sai myös syödä elämänsä ensimmäisen broilerinsiiven. Olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla miten kaula tai siipi maistuisi, mutten ole viitsinyt hankkia niitä kun eläinkaupoissa pakkauskoot ovat niin suuria ja Pöpö syö niin paljon kuitenkin teollista, ettei uskaltaisi usein edes antaa ettei ravinnon kalsiumit nouse liian suuriksi.

Tosi hyvin kuitenkin maistui! Pöpö tajusi heti homman jujun, raahasi siiven kupista lattialle ja alkoi rouskuttamaan. Ei kauaa nokka tuhissut. Harmi kyllä tapahtumasta ei saatu kuvamateriaalia, kun seurasimme niin innoissamme järsimistä ettei kuvaaminen ehtinyt käydä mielessä. Nyt kuitenkin tietää, että kelpaa. Olisihan luisten lihojen syöminen hyvää hammastyötä, joten kai voisi harkita jos silloin tällöin antaisi.

Tänään myöhemmin vaihdetaan sijaintia miehen vanhemmille. Alla Pöpön ilme, kun se kuuli asiasta...

"Siellä on se hurtta, eikö ookkin?! Kuulin huhua, että se oli jo etsinyt minua. Ääk!"