Nautiskelua

Kesä on vihdoin alkanut saapua ja Pöpökin iloinnut siitä, että parvekkeen ovi aukeni nyt pysyvästi. Ei tartte enää pyytää partsille vaan saa mennä ja tulla miten haluaa. Meillä on yleensä kuitenkin verho oven edessä, varsinkin aurinkoisimpaan aikaan, ettei sisälle tulisi liian kuuma (vaikkei se hirveästi hyödytä jos ikkunoissa on kaihtimet ylhäällä...), ja Pöpö tykkää makoilla verhon takana piilossa tai verhon alla.

Pari kertaa on myös leikitty parvekkeella mikä onkin uutta, sillä yleensä Pöpö on parvekkeella yksinään kun ihmisväkeä alkaa heti siellä paleltaa muuhun kuin kesäaikaan. Viime yönä parvekkeen ovi oli ekaa kertaa auki koko yön ja Pöpö ainakin alkuyöstä nukkui siellä.

Raakailun käynnistyminen

Raakaruokinta on lähtenyt meillä oikein mukavasti käyntiin, enkä kyllä muuta epäillytkään, sillä kaikki raaka on aina kaikkiruokaiselle Pöpölle mainiosti maistunut. Myös monet uudet jutut kuten kanan kaulat ja maksa upposivat ihan kyselemättä. Pari ruokaa kuitenkin on nyt löytynyt, joista Pöpö ei oikein välitä.

Ensimmäisenä pientä epäluuloa aiheuttanut possunluumurske. Ekalla tarjoamiskerralla Pöpö maisteli, mutta jätti osan syömättä. Seuraavalla aterialla sotkin sitä sitten vain paremmin muun jauhelihan joukkoon ja sen jälkeen Pöpö on syönyt murskankin mukisematta.

Toisena oli yllätys yllätys hiiri. Tarjosin ekalla kerralla pinkin kanan kaulan kanssa ja kaulaa Pöpö vain kerran nuuhkaisi, totesi kanaksi ja veteli kitusiinsa. Hiirenpinkki sai osakseen pientä kummastelua. Pöpö tassutti sen pois lautaselta ja vähän haisteli ja nuoli sitä ennen kuin totesi, että olen jotenkin huijannut sen lautaselle jotain syötäväksi kelpaamatonta. Tilanne raukesi siihen, että herra poistui häntä kippuralla paikalta ja hiiri päätyi takaisin jääkaappiin. Illalla piilotin hiiren broilerin sydänten sekaan eikä Pöpö tainnut silloin enää huomatakaan, että jotain erilaista oli kupissa.

Kolmas kummajainen oli porsaan munuainen. Se tuskin olisi muuten edes päätynyt Pöpön ruokalistalle, mutta satuin sattumalta törmäämään munuaiskaksikkoon kaupan lihaosastolla ja valmiiksikin halvan kilohinnan ja punaisen tarran yhdistelmä houkutteli minut ostamaan ne kokeiluun. Viiltelin ja huuhtelin munuaiset luullakseni ihan oikeaoppisesti ja pilkoin muutaman viipaleen Pöpön kuppiin ennen kuin pakastin loput. Tarjosin munuaisviipaleet yhdessä broilerin jauhelihan kanssa ja kuinkas kävikään. Pöpö söi kaikki jauhelihat, mutta järjestelmällisesti jätti joukkoon sekoitetut munuaisviipaleet kuppiin kummittelemaan. Viekkaudella voitin tämänkin taiston, säästin munuaisviipaleet iltapalaksi, pilkoin ne ihan pieneksi muruseksi ja sotkin uudestaan naudan jauhelihan joukkoon. Nyt kun erottelu ei enää onnistunut, Pöpö söi kaiken viimeistä murua myöten.

Onneksi näinkin helpolla päästiin. Ei taida nirsoilu olla Pöpön leipälaji ja minä olen siitä kyllä ihan iloinen. Lisäravinteidenkaan läsnäoloa ruuassa Pöpö ei tunnu edes huomaavan, vaan vetelee kaiken naamariinsa.

Minäkö muka yritin nirsoilla? No, enhän nyt sentään...

Valio

Eikä kyse ole nyt muotovaliosta tai maitotuotteista, vaan Pöpöläisen ruokavaliosta. Siihen tulee nimittäin nyt hieman muutoksia. Aloitamme vihdoin ja viimein raakaruokavalion!



Tähän mennessä Pöpö on siis ollut teollispainotteisella sekaruokavaliolla ja saanut noin joka toinen päivä sydäntä tai lihaa. Sain vihdoinkin järjestettyä tilaa pakkaseen, joten nyt siirrytään ainakin lähes kokonaan raakaan. Tilasin viikko sitten Vauhti-Raksulta lihoja, elimiä, luita, hiirenpoikasia ja Kalkvita-kalkkilisän sekä Islamer-merilevää. Eniten odotan sitä, että Pöpö pääsee maistamaan hiirtä! Tilasin muutaman pinkin ja kaksi fuzzy-kokoista hiirua ja Pöpö ainakin haisteli pusseja tosi innokkaasti. Kävin siis tänään hakemassa tilauksen ja tuli vahingossa niin kiire, että jouduin melkein juoksemaan kylmäauton pysähtymispaikalle.

Ruokalistalle tulee näillä näkymin päivittäin joko broilerin sydäntä, jauhelihaa, suikaleita, naudan jauhelihaa, rypsipossusuikaleita tai possun sydäntä. Luuna joko sianluumursketta tai kanan kauloja/siipiä (tällä kertaa tilasin vain kauloja). Ajattelin antaa pääsääntöisesti kauloja maksapäivinä ja luumursketta muina. Eli siis maksaa kaksi kertaa viikossa 20g kerrallaan ja sitten myös kivipiiraa kerran tai kaksi viikossa.



Pakastin lihat tuollaisiin 0,35l pakasterasioihin, jotka olivat juuri sopivan kokoisia sekä lihoille että mahtuivat hyvin pakkaseen pinoissa. Aikaisemmin säilöin lihat 1l muovipusseihin, jotka jaottelin laadun mukaan 3l pusseihin, mutta nyt kun lihoja tulee paljon enemmän niin tuo systeemi tuntui sekä epäkäytännölliseltä (pussit niin isoja että pelkkä muovikin syö tilaa pakastimesta) että epäekologiselta. Yhdessä rasiassa on siis nyt yhden päivän kaikki ruuat ja kirjoittelin vielä kansiin laput, joista näkee missä rasiassa on mitäkin sisällä.

Kuivaruokaa Pöpö saa "välipaloina" aktivoinnin lomassa pienen määrän lähes päivittäin. Aamupäivällä pyöritellään yleensä aktivointipalloa ja illalla sitten tehdään temppuja. Välillä myös piilotellaan raksuja kiipeilypuun pesiin tai heitellään niitä sohvalta jahdattaviksi. Pidetään tämä pieni raksumäärä mukana tekemisen tarjoamiseksi ja siksi että niitä nyt vielä tuolla kaapissa piilee.

Reissumuonana pidetään teollisia ruokia, koska niitä on helpompi kuljettaa mukana ja esim. mökillä helpompi säilyttääkin. Vielä jonkinverran onkin niitä kaapissa jäljellä. Reissun pituudesta riippuen kun voi onneksi käydä ostamassa kuitenkin vaikka paketin kanaa kaupasta ja syödä sitten sekä teollista että raakaa reissussa.

Lisäravinteena Pöpö saa ensinnäkin lohiöljyä. Ostin zooplussalta jo jokin aika sitten Hunterin lohiöljyä, kun Salmopetin korkista ja valumisesta valitetaan joka puolella, joten ei tehnyt oikein mieli sitä öljyä hankkia. Hunteristakin kyllä vähän valuu, mutta pyyhkäisen reunan yleensä paperilla kaatamisen jälkeen. Pöpö ei öljyn mausta erityisemmin välitä, mutta ruuan seassa uppoaa ihan ok. Ajattelin nyt siirtyä antamaan öljyä ainakin aluksi joka toinen päivä, tähän mennessä olen antanut vain pari/kolme kertaa viikossa. Nyt sitten joukkoon liittyy päivittäin jodilisä ja ainakin kaulapäivinä myös kalkkilisä. Ostin myös D-vitamiini -lisäksi rohvessorin d-vitamiinia (syön samaa itsekin), jota ajattelin antaa kaksi kertaa viikossa yhden tabletin (10 mcg/per tabletti) paitsi silloin, jos Pöpö saa muikkua tai silakkaa.



Kuten kuvasta voi päätellä niin Pöpö tykkää silakasta kuin hullu puurosta. Ostin hetken mielijohteesta eilen silakkafileitä kalatiskiltä ja annoin Pöpölle tänään ekaa kertaa muutaman syötäväksi. Poika oli ihan innoissaan! Loput tästä satsista valitettavasti päätyvät luultavasti palvelijoiden iltapalaksi pannulla käristettyinä.

Vielä ehkä sinkkilisä ja E-vitamiini -lisä olisivat tarpeen, mutta niitä en ole vielä hankkinut. Olen E-vitamiinin kanssa vähän vaihtoehtojen välillä: BE-liuosta (B-vitamiineja Pöpö saa laskujeni mukaan hyvin ruuasta, joten niille ei välttämättä olisi tarvetta) vai E-liuosta (joka on huomattavasti tujumpaa, joten miten semmoisen pullon saisi edes kulumaan ja onko se jo kissalle liian tujua)?

Oravako?

Onko meille muuttanut kissan sijasta sittenkin orava? Ainakin kiipeilytyyli välillä vihjaa jälkimmäistä...



Vai onko tuo pörrökasa sittenkin harvinainen siperialainen kelkanalusmyyrä?

Temppuja

Kun eilen Kissankujeita-blogissa oli kuvattu videota Hugosta temppuilemassa, sain itsekin kipinän vihdoin kuvata joitakin Pöpön temppuja. Onhan niitä ollut jo koko kevään ajan tarkoitus kuvata.

Pöpö ei onneksi kamerasta juuri piitannut, mutta siltikään huido-tempusta ei nyt saatu kunnon materiaalia. Yhden kerran sain senkin tempun videolle, mutta Pöpö oli juuri silloin tietty poispäin kamerasta... No, joskus myöhemmin pitää yrittää uudestaan. Myöskään jalkojen päälle hyppäystä ei nyt nähdä, sillä se olisi voinut olla haasteellinen kuvata ilman avustajaa ja Pöpö on nyt jotenkin kyllästynyt siihen temppuun. Tietää kyllä mitä pitäisi tehdä, muttei viitsi.

Pidemmittä puheitta:

Ihan pihalla

Pitkästä aikaa Pöpö pääsi haistelemaan ruohon ja asfaltin tuulia, kun kerrankin joku kehtasi sen karulle sisäpihalle kiikuttaa. Viiden minuutin aikana ehdittiin todeta lentävien lehtien kiinnostavuus ja viereisellä kerrostalotyömaalla rapisevien muovien pelottavuus. Yksi autokin lähti pihasta, mutta tällä kertaa se ei ollut niin hurjaa että olisi pitänyt mennä karkuun.

Pöpö paljasti myös sisäisen city-kissuutensa, sillä vaikka mamma kiikutti ruoholle niin eihän kovat pojat millään mättäillä aikaa vietä! Ei ollut edes vihreää! Heti kuvan ottamisen jälkeen poika otti suunnaksi tukevan maan eli asfaltin.

Pelottava vappu

Ainakin Pöpön mielestä. Ostin pitkästä aikaa vapun kunniaksi pari ilmapalloa, jotka pistin keittiön katosta roikkumaan "turvaan" Pöpöltä. Eipä olisi tarvinnut, sillä pallot olivat niin pelottavia ettei poika uskaltanut moneen tuntiin tulla keittiöön ollenkaan! Onneksi iltaa kohden pelko alkoi hälvetä ja iltapalan uskalsi tulla keittiöön syömään

Toinen pelottava juttu oli erään kaverimme hevosnaamari. Joka pelotti ihan ilman, että kukaan puki sitä päähänsä. Naamari makasi maassa matolla ja Pöpö pälyili sitä uteliaan epäluuloisesti maton toiselta laidalta.

Onneksi nyt aamulla naamari on poissa ja pallot eivät enää pelota tai kiinnosta tippaakaan!

"Apua, mitä noi on!?"

Hyvää vapun päivää kaikille!