Ensimmäisenä pientä epäluuloa aiheuttanut possunluumurske. Ekalla tarjoamiskerralla Pöpö maisteli, mutta jätti osan syömättä. Seuraavalla aterialla sotkin sitä sitten vain paremmin muun jauhelihan joukkoon ja sen jälkeen Pöpö on syönyt murskankin mukisematta.
Toisena oli yllätys yllätys hiiri. Tarjosin ekalla kerralla pinkin kanan kaulan kanssa ja kaulaa Pöpö vain kerran nuuhkaisi, totesi kanaksi ja veteli kitusiinsa. Hiirenpinkki sai osakseen pientä kummastelua. Pöpö tassutti sen pois lautaselta ja vähän haisteli ja nuoli sitä ennen kuin totesi, että olen jotenkin huijannut sen lautaselle jotain syötäväksi kelpaamatonta. Tilanne raukesi siihen, että herra poistui häntä kippuralla paikalta ja hiiri päätyi takaisin jääkaappiin. Illalla piilotin hiiren broilerin sydänten sekaan eikä Pöpö tainnut silloin enää huomatakaan, että jotain erilaista oli kupissa.
Kolmas kummajainen oli porsaan munuainen. Se tuskin olisi muuten edes päätynyt Pöpön ruokalistalle, mutta satuin sattumalta törmäämään munuaiskaksikkoon kaupan lihaosastolla ja valmiiksikin halvan kilohinnan ja punaisen tarran yhdistelmä houkutteli minut ostamaan ne kokeiluun. Viiltelin ja huuhtelin munuaiset luullakseni ihan oikeaoppisesti ja pilkoin muutaman viipaleen Pöpön kuppiin ennen kuin pakastin loput. Tarjosin munuaisviipaleet yhdessä broilerin jauhelihan kanssa ja kuinkas kävikään. Pöpö söi kaikki jauhelihat, mutta järjestelmällisesti jätti joukkoon sekoitetut munuaisviipaleet kuppiin kummittelemaan. Viekkaudella voitin tämänkin taiston, säästin munuaisviipaleet iltapalaksi, pilkoin ne ihan pieneksi muruseksi ja sotkin uudestaan naudan jauhelihan joukkoon. Nyt kun erottelu ei enää onnistunut, Pöpö söi kaiken viimeistä murua myöten.
Onneksi näinkin helpolla päästiin. Ei taida nirsoilu olla Pöpön leipälaji ja minä olen siitä kyllä ihan iloinen. Lisäravinteidenkaan läsnäoloa ruuassa Pöpö ei tunnu edes huomaavan, vaan vetelee kaiken naamariinsa.
Minäkö muka yritin nirsoilla? No, enhän nyt sentään...
Näköjään luetkin kyseistä blogia jo (: Onneksi teillä ei nirsoilla ruoan suhteen! Meillä ei maksa maistu Justukselle lainkaan, Mimmu syö jos pilkkoo pieneksi muun ruoan joukkoon.
VastaaPoistaPieneksi pilkkominen on onneksi hyvä keino yleensä. Pöpön kanssa on kyllä käynyt tuuri!
PoistaOoh, ootte kyllä pääässyt Pöpön kanssa helpolla!! Meillä maksan kanssa oli alussa taistelua mutta nykyään menee ilman mitään sekoitteluja. Coco taas ei suostu syömään oikein mitään muuta kun possun sydäntä, mutta ollaan ratkaistu tämä ongelma sillä että laitetaan pakaste rasiaan esim rypsipossut ensin ja sydämet päälle. Sitten niistä valuu se neste rypsipossuun eikä Coco enää huomaa eroa. Karjalanpaistista poika kyllä tykkää ilmankin, mutta jauheliha ei ainakaan mene ilman sydämen ihanaa makua :D Munuaisissa taitaa olla kanssa sitä A-vitamiinia, että sitä ei kannata kauheen useasti antaa ainakin mun mielestä, meillä ei olla ikinä munuaista kokeiltu.. :D
VastaaPoistaHeh, hyvä että sydän marinointi on tepsinyt Cocoon :D Kävin just tarkistaa finelistä ja munuaisista näköjään joo a:ta löytyy, mutta moninkertaisesti vähemmän kuin maksasta. Annan tuota munuaista varmaan jotain 50g viikossa max.
PoistaSaahan sitä nirsoilua aina yrittää! :D
VastaaPoistaNiinpä :D
PoistaHyvä että raakaruokinta on lähtenyt hyvin käyntiin, kaikkiruokaisten kissojen kanssa elo on kyllä niin helppoa! Meilläkin on kolme porsasta kissapuvuissa, kupit hotkitaan tyhjäksi ja vielä nuollaan kiiltävän puhtaaksi. :D
VastaaPoistaOn kyllä helppoa kun ruoka maistuu! Pöpölle maistuisi välillä muukin kuin oma ruoka, eilen yritti viedä lautaselta perunankuoria. Ei tosin onnistunut :D
PoistaHeh, meillä taas kollipojan herkkua on pasta, sekä raakana että kypsänä, yritetään tosin piilottaa moiset epäterveellisyydet. :D Ipana taas on pari kertaa ryöstänyt leipäpussin, että käytöksen perusteella silläkään ei varmaan ole ikinä nirsoiluongelmia.
PoistaHyvin kuulostaa alkaneen.
VastaaPoistaJuu :)
PoistaNirsoilematon kissa, ah ihanuutta! :)
VastaaPoistaOnneksi, ainakin toistaiseksi :D
Poista