Kategoriasuosikit

Sain Marraskuun Murusilta haasteen kertoa suosikkirodut jokaisesta FIFé-kategoriasta. Minulla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta eri roduista, mutta valitsen ulkonäön ja kuulemieni/lukemieni juttujen perusteella. Näinköhän pystyn valitsemaan vain yhdet lempparit?

KATEGORIA 1

Tästä valitsen ragdollin, koska nehän ovat sellaisia suloisia pehmopalluroita. Untuvaturkkisia rentoilijoita, tai se on ainakin minun mielikuvani, heh. Ja tykkään muutenkin isoista kissoista.



KATEGORIA 2

Ykkössuosikki on toki siperiankissa, koska sellainen kotoakin löytyy. Tuuhea turkki, kaunis pää ja juuri oikea määrä aktiivisuutta. Tykkää olla mukana siellä missä tapahtuu, mutta osaa myös rentoutumisen taidon. Myös coonit kiehtovat, erityisesti coonien tyypillinen pään muoto. Siinä "turpamaisessa" kuonossa on jotain hassua, mutta hellyyttävää.

Turkin puolesta on mainittava tästä kategoriasta vielä la perm ja selkirk rex, koska minulla on salainen heikkous kiharaturkkisiin kissoihin (ja muihinkin eläimiin).

KATEGORIA 3

Lyhytkarvaisista valitsen suosikiksi perinteisen eurooppalaisen. Sellainen tavallinen peruskissa, jolla ei ole mitään huomiota herättäviä erikoisia ulkonäköominaisuuksia. Jos ottaisin toiseksi kissaksi lyhytkarvaisen, euro olisi luultavasti valintani.

Toinen vaihtoehto olisi ehkä brittiläinen lyhytkarva, joita olen aina ihaillut. Briteistäkin on mielikuvana semmoinen rauhallinen nallukka, jolla on ihanan tuuhea ja pehmoinen turkki.



KATEGORIA 4

Vaikea valita, mutta eniten tästä ryhmästä kolahtaa kuitenkin devon tai german rex, koska kihara karva ja sitä karvaa on ehkä vähän enemmän kuin cornish rexeillä. Eikä varmasti tulisi tylsiä hetkiä noin aktiivisen kissan kanssa, mutta isot kissat ovat silti enemmän oma juttuni.

MUUT (ei FIFé-hyväksytyt rodut)

Näin joskus pienenä yhdessä kissakirjassa kuvan scottish foldista ja söpö luppakorva jäi mieleeni pysyvästi.


Haastan mukaan: Pikkupedot, Pesukarhu kissat ja Penan ja Punkun.

Lumihangessa

Pöpö pääsi viikonloppureissulla lumihankeen ensimmäistä kertaa tänä talvena. Hieman maanittelua ja paljon kehuja saatuaan poika uskalsi kuin uskalsikin käydä vähän kahlaamassa. Jännää oli, mutta aina jaksoi lähteä uudestaan ulos, jos valjaat kaivettiin esiin.

Viikon iloisia aiheita

Maanantaina sulateltiin pakastinta. Pöpölle riitti viihdykettä sulavasti jäästä koko iltapäiväksi.



Tiistaina saimme uuden sängyn ja sekä tiistai- että keskiviikkoilta kuluivat kokoamispuuhissa. Pöpö oli apupoikana tottakai! Tiistaina poika oli lääkärin jälkeen vielä vähän tiu tau, mutta istua nakotti vieressä vahdissa, kun lajittelin ruuveja.



Uudessa sängyssä otettiin myös monet nokoset. Nauratti, kun olin lukemassa sängyllä ja Pöpö hyppäsi viereen. Hetken kuluttua tunsin jonkun pehmoisen asettuvan takapuoleni päälle. Käännyin katsomaan ja Pöpön päähän siinä peppuni päällä lepäsi oikein tyytyväisen näköisenä.



Jätettiin myös tunneli leikkikäyttöön erään agilitytuokion jälkeen ja Pöpö onkin ottanut sen uudeksi lempparipaikakseen.

Tutkimuksissa

Pöpö joutui tällä viikolla kahdesti eläinlääkäriin. Päätettiin käydä tutkimassa löytyisikö jotakin syytä sille miksi Pöpö toisinaan hengittää kovaäänisesti. Nukkuessaan se on tuhissut aina, mutta nyt syksyn aikana ovat hiljalleen lisääntyneet myös hetket jolloin Pöpön hengittämisen ääni on myös hereilläollessa poikkeuksellisen kuuluvaa. Hengitys ei kuitenkaan ole ollut rohisevaa tai muuten omituisen kuuloista, se on kuulostanut lähinnä vain tavalliselta hengitykseltä joka sattuu olemaan kovaäänisempää, joten emme heti tästä huolestuneet.

Ennen joulua aloimme kuitenkin miettiä, että kyllä tämä jatkuva vaiva kannattaa käydä tarkistuttamassa ja lomien jälkeen varasimme ajan eläinlääkärille tämän viikon tiistaille. Lääkärissä Pöpö rauhoitettiin ja tutkittiin nielu sekä otettiin röntgenkuva keuhkoista. Nielu ja keuhkot näyttivät normaaleilta, mutta röntgenkuvissa sydän näytti epätavallisen pyöreältä, joten ultrattiin vielä varmuuden vuoksi. Ultrasta ei kuitenkaan selvinnyt oliko myös sydämen seinämissä paksuuntumista vai ei, joten meille varattiin varmuuden vuoksi tälle päivälle aika tarkempaan sydänultraan ja HCM-tutkimukseen toiselle klinikalle.

Tässä vaiheessa ei voinut olla miettimättä, että entä jos Pöpöllä olisikin HCM (hypertrofinen kardiomyopatia), joka on kissojen yleisin sydänvika. Pöpön emo ja isä on molemmat HCM-ultrattu, mutta se ei silti täysin sulje pois mahdollisuutta etteikö se jostain jälkeläisille voisi periytyä.

Tänään sitten suuntasimme taas auton kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Jouduimme hetken odottelemaan ennen kuin pääsimme tutkimushuoneeseen, mutta onneksi Pöpö oli rauhallinen häkkinsä suojissa vaikka samoihin aikaan saapui vastaanottotiskille myös iso koira. Tutkimushuoneessa Pöpö ei olisi halunnut tulla pois häkistä, eikä oikein rentoutunut tutkimuspöydälläkään. Tällä kertaa Pöpöä ei myöskään rauhoitettu, vaan sai maata hereillä kyljellään koko tutkimuksen ajan. Poika oli tosi hienosti, vaikka pelottikin aika kovasti, raukka ihan tärisi. Ultrasta saatiin onneksi sitten ilouutisia, sydämen seinämien paksuudet olivat normaaleissa viiterajoissa, joten HCM voitiin sulkea pois.



Pöpön oireiden syy oli kuitenkin yhä epäselvä, joten lääkäri halusi ottaa vielä ilman rauhoitusta yhdet röntgenkuvat, joissa näkyisi koko henkitorvi. Pääsin itsekin lyijyliivit päällä avustamaan ja pitelemään Pöpöä paikoillaan. Kuvat saatiin hyvin otettua, vaikka Pöpö pari kertaa meinasikin juuri kuvaushetkellä nousta ylös.

Eläinlääkärin mielestä henkitorvi näytti kuvissa melko kapealta Pöpön kokoiselle kissalle ja ilmeisesti voi olla se syy miksi hengitys on sellaista kun on. Keuhkoputkissa näkyi myös lieviä muutoksia, jotka voisivat viitata astmaan. Pöpölle annettiin kortisonipiikki ja minulle ohjeet seurata pari viikkoa auttaisiko kortisoni hengitykseen, ja jos siitä on hyötyä niin harkita sitten myös astmamaskin käyttöönottoa.

Pahimmalta onneksi vältyttiin ja nyt sitten katsellaan miltä tilanne parin viikon päästä näyttää. Pöpö oli tyytyväinen päästyään klinikalta kotiin ja sai palkinnoksi reippaudestaan roiman annoksen yhtä lempparimärkäruokaansa, jota vielä löytyi kaapista.

Agitreeniä

Tänään kuvailin vähän videota meidän agilitytreeneistä. Nyt meillä on kolme estettä käytössä ja vasta tänään kaikki olivat ekaa kertaa samaan aikaan radalla.

Ehkä muistattekin, kun esittelin Pöpön puisen pystyesteen ja keinun tässä postauksessa. Keinu valitettavasti oli liian lyhyt eikä Pöpö millään tajunnut nostaa takajalkojaan kyytiin ennen kuin lauta jo keikkasi, joten äitini teki meille uuden pidemmän keinun jouluna. Tämän Pöpö oppi tosi nopeasti (olihan vähän harjoitusta jo toisen keinun kanssa takana) ja oli muuten ensimmäinen juttu minkä opetin Pöpölle kokonaan sheippaamalla!

Videolla tosin ohjasin nami kädessä kissan radan läpi, mutta se tuntui luontevalta tavalta viitata seuraavalle esteelle ja nopeutti palkkausta, kun en naksutinta enää ottanut mukaan tuttujen esteiden kanssa.

Ruokakulut 2015

Kuten monissa muissakin blogeissa on tehty, niin myös me alettiin pitämään kirjaa ruokamenoista raakaruualle siirryttyämme (eli toukokuussa). Vähän harmittaa, ettei tullut aloitettua kirjanpitoa jo aikaisemmin, olisi ollut kiinnostavaa verrata kuluja siihen, kun syötettiin enemmän märkää ja raksuja. Tässäpä kuitenkin nyt puolen vuoden kulut:

Toukokuu: 31,52e
Kesäkuu: 18,19e
Heinäkuu: 50,68e
Elokuu: 30,82e
Syyskuu: 30,60e
Lokakuu: 37,48e
Marraskuu: 9,01e
Joulukuu: 25,67e

KA: 29,25e/kk

Yhteensä ruokiin on mennyt rahaa noin 234e, ja niistä raakaan 192e ja teolliseen 42e. Ostettu teollinen murkina on ollut pelkästään kuivaruokaa, jota Pöpö saa herkkuina ja aktivointinameina. Yllättävän paljon siihenkin on mennyt rahaa, vaikka päivittäiset annokset ovatkin melko vähäisiä. Muita herkkuja tulee itse ostettua aika harvoin ja niitä ei näissä laskelmissa ole ollenkaan mukana.

Lisäravinteisiin meillä meni 63e eli n. 8e/kk. Ostetut purkit riittävät kuitenkin nyt pitkään, eikä luultavasti muuta kuin Mölleriä jouduta lähiaikoina ostamaan.

Halvemmallakin olisi varmaan voitu päästä; katsellaan miten tänä vuonna käy, mutta onneksi ainakin lisäravinteiden kulut pienenevät. Jos vain olisi iso pakastin, niin voisi tilailla isompia satseja pienemmällä kilohinnalla... Onneksi kuitenkin lähieläinkauppaamme tuli marras-joulukuussa uudelta toimittajalta broilerin sydämiä ja jauhelihoja myyntiin edulliseen kilohintaan, joten voi olla että keskitämme ostoksiamme nyt entistä enemmän sinne.

Ihanaa uutta vuotta kaikille!