Hurjat tulitikut

Monessa blogissa on jo mittailtu tassujen kokoa tulitikkurasian avulla. Ajattelin kokeilla Pöpönkin kanssa päästäänkö suurimpien tassujen joukkioon, mutta kokeiluksi jäi: meidän poika nimittäin pelkää tulitikkurasiaa!

Toin viattomasti rasian Pöpön viereen, ensimmäiset kolme sekuntia olivat silkkaa ihmetystä, kunnes Pöpö kumartui haistamaan rasiaa (niin kuin kaikkea uutta aina kuuluu haistaa). Ilmeisesti raapaisupinnan haju oli niin uhkaava, että Pöpö otti samantien hatkat pöydältä ja meni karkuun, jos tulitikkuaskin toi lähemmäs.

Alla kuva siitä kuinka lähellä askia Pöpö suostui olemaan. Ei onnistunut tämä juttu nyt yhtään niin kuin piti.

Paikka ja pujottelu

Kuvasin lauantaina vähän temppuvideoita pitkästä aikaa. Pari videota meni mönkään, kun Pöpö oli huomaamattani liikauttanut tuolilla kuvaavaa kännykkää ja videoilla sitten Pöpön pää oli melkein leikkaantunut pois. Kaksi onnistunutta videota kuitenkin sain kuvattua. Ensimmäisellä videolla pujottelusuoritus ja toisella paikalla olo -harjoittelua.

Pujottelun opettelu aloitettiin jo viime syksynä. Alku oli hieman takkuisaa, vihjettä sai painottaa koko ajan eikä Pöpö oikein halunnut siirtyä joka välin jälkeen herkuttamisesta pidempiin suorituksiin. Päästiin kuitenkin siihen pisteeseen, että päästiin joitakin askelia niin että vihjasin joka askeleen jälkeen uudestaan mitä piti tehdä, mutta annoin palkkion vasta lopuksi. Ei temppu edelleenkään joka kerralla onnistunut.

Pidettiin sitten taukoa (kun alkoi jo hiukkasen turhauttaa) varmaan kuukausi tai parikin keskittymättä temppuun sen kummemmin. Lopulta innostuin kokeilemaan temppua uudestaan ja oho! Vain parin harjoituskerran jälkeen Pöpö pujotteli kuin virtuoosi. Oppi oli tainnut jäädä mukavasti nuppiin muhimaan ja purkautui sitten loistosuorituksina.



Paikalla oloa alettiin harjoittelemaan ehkä kuukausi sitten? Tai saattaa siitä olla kauemminkin, mutta välissä on ollut aika pitkiäkin taukoja. Sen harjoittelu aloitettiin niin, että pyysin Pöpön aluksi tuolille istumaan ja otin aluksi vain yhden askeleen taakse ja heti takaisin Pöpön eteen ja naksaus. Harjoiteltiin tätä aika pitkään ja kun aloin päästä kauemmas niin, että Pöpö istui tuolilla, siirryttiin treenaamaan lattialle.

Aloitettiin taas mahdollisimman pienestä ja Pöpöllä kesti jonkin aikaa tajuta, ettei yhtään saisi tulla minun ja herkkujen perään. Mutta sitten kun se sen yhtäkkiä oivalsi, alettiin edistymään aika mukavasti. Nyt voin jo käväistä nurkan takana ja Pöpö pysyy paikoillaan. Vielä tosin ajat ovat aika lyhyitä ja, jos poistun Pöpön taakse, on Pöpön selvästi vaikeampi malttaa pysyä paikoillaan.

Ihana kevät!

Tässäpä vielä erikseen muutamia ulkoilukuvia reissulta. Oli melkein kaikkina päivinä ihanan aurinkoista ja Pöpö viihtyi ulkona vaikka kuinka pitkään ja onneksi hyvällä ilmalla kelpasi ihmistenkin istuskella lämpimällä kuistilla pojun seurana. Muutama kärpänenkin löytyi jahdattavaksi.

Matkatarinoita

Reissun päällä oltiin taas viikonloppuna ja alkuviikosta. Pöpön matka ei tosin alkanut kovinkaan mukavasti. Melkein kaikki talven reissaamiset sujuivat ilman matkapahoinvointia, mutta ilmeisesti lumien sulaminen muutti kyydin juuri sen verran äänekkäämmäksi ja epätasaisemmaksi, että ajomatkan puolivälin jälkeen alkoi takapenkiltä kuulumaan maiskutusta ja pari surullista naukaisua. Kun käännyin katsomaan niin Pöpön sijasta häkistä tuijottikin joulupukki - tai niin ainakin olisi voinut luulla kuolaparran perusteella.

Eipä siinä muu auttanut kuin pysähtyä, että pääsin siirtymään takapenkille pyyhkimään kissapoloisen naaman. Kuolaaminen rauhoittui silti kunnolla vasta, kun pääsimme perille. Onneksi Pöpö ei sentään ole ikinä oksentanut, mutta ei tuo kuolaaminenkaan mukavaa ole.



Pienenä Pöpö oli maailman helpoin matkustaja. Nukkui vain kaikki ajomatkat ilman yhtäkään maukaisua tai muita huonoja fiiliksiä. Ensimmäinen autopahoinvointi tuli viime kesänä matkalla mökille mutkaisella ja kuoppaisella hiekkatiellä. Pian sen jälkeen kuolaamisena ilmenevää pahoinvointia alkoi ilmaantua tasaisilla asfalttiteilläkin, mutta yleensä kuolaaminen kesti vain lyhyen aikaa ja sitten Pöpö kävi takaisin nukkumaan. Pahoinvointia ei ollut myöskään joka reissulla, vaan aina silloin tällöin.

Nyt kuolaaminen kesti tosi pitkään eikä asiaa auttanut kotimatkalla yhtään se, että Pöpön astmalääkkeet ja kaikki muutkin tavarat unohtuivat vanhempieni eteisen naulakkoon ja jouduimme puolen tunnin ajomatkan jälkeen kääntymään takaisin hakemaan ne... Ajattelin seuraavaa matkaa varten käydä ostamassa Feliway-suihketta ja kokeilla josko siitä olisi jotain apua. Onko kellään mitään muita vinkkejä pahan olon selättämiseksi?



Muuten reissussa oli oikein mukavaa. Pöpö tarkkaili ahkerasti ikkunoista lintuja ja yhtenä iltana hauskuutti meitä metsästämällä lasia vasten ulkopuolella lenteleviä yöperhosia. Ihmettelimme mikä kolisee ikkunaan niin se olikin sitten Pöpön metsästävä tassu.

Päiväunet Pöpö nukkui minun matkalaukussani useampaankin otteeseen. En raaskinut laittaa laukun vetoketjua kiinni, kun toinen siellä niin viihtyi :D Onneksi karvanlähtöaika ei ole vielä saapunut meille, joten vaatteisiinkaan ei juuri karvoja jäänyt.

Lihasekoitus

Mietin eräänä päivänä, että lihojen pilkkomisessa ja rasioimisessa on hirmuinen homma aina parin viikon välein. Mielessäni heräsi kysymys voisiko urakkaa jotenkin helpottaa? Isomman satsin rasioiminen, jolloin ruokaa riittäisi pitemmäksi aikaa, ei pakastintilan vuoksi oikein onnistu.

Ei tarvinnut kauaakaan pähkiä, kun mieleeni ponnahti ratkaisu: hienosti suunnitelluiden ja vaihtelevien päivämenuiden sijaan kaikki lihat vain sekaisin säkkiin, ravistus ja samaa lihamuusia jokaiseen rasiaan. Tuumasta toimeen ja suunnittelin sopivan satsin 13 rasialle (koska sen verran oli puhtaita rasioita kauppaan lähtiessäni). Yhteen rasiaan tulee 150g ruokaa.



Resepti:

Luu ja muu rajoitettu aines:
- 143g sian luumursketta (Mush)
- 65g broilerin maksaa
- 40g poron lihaseosta (saattaa sisältää myös maksaa)

Liha ja muu vähemmän rajoitettu aines:
- 150g possun sydäntä
- 600g broilerin sydäntä
- 250g broilerin paistisuikaleita
- 400g broilerin jauhelihaa
- 300g naudan jauhelihaa



Tarkoitus oli laittaa puolet ja puolet possun ja broilerin sydäntä, mutta kokonaiset possun sydämet olivat loppuneet kaupasta, joten otin sitten b.sydäntä enemmän. Sitäkin oli tarkoitus ottaa vain puoli kiloa, mutta jäädytetyt kimpaleet eläinkaupassa päättivät toisin ja oikeanpainoinen satsi kieltäytyi löytymästä, joten otin sata grammaa enemmän. Ajattelin, että mitäs tuosta, otan sitten sata grammaa pois vaikka jauhelihasta. Tämän toki unohdin ja satsiin päätyi sata grammaa liikaa ruokaa. En tosin tiedä mihin se oikein siellä katosi, koska kaikista rasioista paitsi viimeisestä tuli oikean painoisia...

Aloitin homman antamalla jäisten ainesten sulaa parvekkeella muutaman tunnin, kunnes ne olivat sopivan sulaneita käsin muussattavaksi, mutta silti kylmiä ja kohmeisia. Luumurske olisi tosin saanut sulaa pidempäänkin, sillä sen kimpaleen parissa jouduin vähän askartelemaan. Sitten heitin kaikki lihat pussilla vuorattuun ämpäriin, sekoitin, lapoin rasioihin ja ripottelin lisäravinteet perään. Helpoin rasiointi ikinä!

Mössö maistui Pöpölle oikein hyvin, muttei hirveästi tarjoa hammastyötä. Tosin asia korjaantuisi vain ostamalla kokonaisempia lihanpaloja, jotka voisi jättää isommiksi paloiksi. Mössön yksitoikkoisuus on myös vähän - ainakin ihmisnäkökulmasta katsottuna - tylsää, vaikka samoja ruokia on ruokalistalla normaalistikin. Toki, jos tekisi vaikka kahta erilaista mössöä laittamalla kumpaankin vähän erilaisia lihoja, saisi mukavasti vaihtelua. Tuskin silti siirrytään ainakaan tällä erää perinteisestä tyylistämme kokonaan lihasekoitusten tekemiseen, vaikka varmasti tulee mössöjäkin tästä eteenpäin tehtyä.

Mitä mieltä mössöstä?

Kymmenen faktaa -haaste

Saimme Tassulinnasta haasteen ja tässä kymmenen satunnaista faktaa:



1. Pöpö on tykästynyt kotikutoisen kiipeilypuunsa ylätasoon sen jälkeen, kun siirsimme puun huoneen nurkkaan.

2. Olen ollut kipeänä, joten tähän haasteeseen vastaaminen on venähtänyt.

3. Pöpö osoitti huomaavansa vaisuuteni vain antamalla minun nukkua rauhassa miehen ollessa töissä. Toki se pari kertaa tuli syliinkin pörisemään, mikä lämmitti kovasti mieltä.

4. Olen allerginen siitepölylle, joten kevät ei ole lempivuodenaikani.

5. Miespalvelija kysyy usein Pöpöltä haluaako se raksuja ja Pöpö naukaisee vastaukseksi. Jos minä kysyn niin silloin Pöpö on ihan hiljaa ja tuijottelee vaativasti muuten vain :D

6. Tykkään hirveästi kaikesta makeasta, ja jos pitäisi valita jokin yksi suosikkiherkku, en osaisi päättää!

7. Jos Pöpö joutuisi autiolle saarelle, se haluaisi luultavasti mukaan raksupurkin, vihreän pallon ja mamman. Muuten aika kuluisi pelottavaa, isoa, suolaista juomakuppia varoen, trooppisia lintuja vaanien ja kaikkea uutta kiivaasti haistellen.

8. Ennen Pöpöä minulla on ollut lemmikkinä vain akvaariokaloja. Pysähdynkin usein eläinkaupassa käydessäni ihastelemaan kauniita kaloja.

9. Pöpö sen sijaan tykkää hirmuisesti muikuista! Ruokakupista tarjoiltuna tietenkin!

10. Raksut taas maistuvat niin hyvin, että Pöpö luuli eilen paikantaneensa toissapäivän raksun heittely -sessiossa karkuun päässeen raksun frisbeelaukusta. Tonkiminen oli niin tarmokasta, että miehen oli mentävä kissan avuksi, mutta harmi kyllä raksua ei löytynyt.