Matkatarinoita

Reissun päällä oltiin taas viikonloppuna ja alkuviikosta. Pöpön matka ei tosin alkanut kovinkaan mukavasti. Melkein kaikki talven reissaamiset sujuivat ilman matkapahoinvointia, mutta ilmeisesti lumien sulaminen muutti kyydin juuri sen verran äänekkäämmäksi ja epätasaisemmaksi, että ajomatkan puolivälin jälkeen alkoi takapenkiltä kuulumaan maiskutusta ja pari surullista naukaisua. Kun käännyin katsomaan niin Pöpön sijasta häkistä tuijottikin joulupukki - tai niin ainakin olisi voinut luulla kuolaparran perusteella.

Eipä siinä muu auttanut kuin pysähtyä, että pääsin siirtymään takapenkille pyyhkimään kissapoloisen naaman. Kuolaaminen rauhoittui silti kunnolla vasta, kun pääsimme perille. Onneksi Pöpö ei sentään ole ikinä oksentanut, mutta ei tuo kuolaaminenkaan mukavaa ole.



Pienenä Pöpö oli maailman helpoin matkustaja. Nukkui vain kaikki ajomatkat ilman yhtäkään maukaisua tai muita huonoja fiiliksiä. Ensimmäinen autopahoinvointi tuli viime kesänä matkalla mökille mutkaisella ja kuoppaisella hiekkatiellä. Pian sen jälkeen kuolaamisena ilmenevää pahoinvointia alkoi ilmaantua tasaisilla asfalttiteilläkin, mutta yleensä kuolaaminen kesti vain lyhyen aikaa ja sitten Pöpö kävi takaisin nukkumaan. Pahoinvointia ei ollut myöskään joka reissulla, vaan aina silloin tällöin.

Nyt kuolaaminen kesti tosi pitkään eikä asiaa auttanut kotimatkalla yhtään se, että Pöpön astmalääkkeet ja kaikki muutkin tavarat unohtuivat vanhempieni eteisen naulakkoon ja jouduimme puolen tunnin ajomatkan jälkeen kääntymään takaisin hakemaan ne... Ajattelin seuraavaa matkaa varten käydä ostamassa Feliway-suihketta ja kokeilla josko siitä olisi jotain apua. Onko kellään mitään muita vinkkejä pahan olon selättämiseksi?



Muuten reissussa oli oikein mukavaa. Pöpö tarkkaili ahkerasti ikkunoista lintuja ja yhtenä iltana hauskuutti meitä metsästämällä lasia vasten ulkopuolella lenteleviä yöperhosia. Ihmettelimme mikä kolisee ikkunaan niin se olikin sitten Pöpön metsästävä tassu.

Päiväunet Pöpö nukkui minun matkalaukussani useampaankin otteeseen. En raaskinut laittaa laukun vetoketjua kiinni, kun toinen siellä niin viihtyi :D Onneksi karvanlähtöaika ei ole vielä saapunut meille, joten vaatteisiinkaan ei juuri karvoja jäänyt.