Lisää Pöpön lomasta

Sain haltuuni lisää kuvamateriaalia reissumme ajalta täältä Suomen päästä. Päästään katsomaan hieman tarkemmin mitä Pöpön "loma" oikein piti sisällään.



Pöpö pääsi muun muassa puntarille. Oli oikein vielä pysynyt istumassa vaa'an päällä tarpeeksi pitkään. Kuvassa viisari ei näy, mutta lukema oli jotain 5,5 ja 6 kilon väliltä eli paino lienee pysynyt aika samana. Harmi, ettei vanhemmillani ole muuta digitaalista vaakaa kuin keittiövaaka, joka taitaa mitata vain viiteen kiloon asti.



Myös pikaiselle mökkipyrähdykselle oli poika otettu mukaan. Isäpuolenikin pääsi tekemään sen havainnon, että grillaus on mahdotonta, jos pitelee samaan aikaan Pöpön fleksistä kiinni. Mökin pihassa Pöpö on koko ajan liikkeessä, vaeltaa ja tekee niin hirmuisia yllätysspurtteja, ettei edes kahdeksan metrin naru meinaa riittää. Ihan turha toivoa, että se asettuisi makoilemaan maahan tai pöydälle. En ole tainnut kertaakaan nähdä, että Pöpö olisi jäänyt mökin pihassa johonkin paikoilleen makoilemaan.



Tästä kuvasta näkyykin, että joku ihan pikkiriikkinen ikävä saattoi Pöpöllä olla, sillä Pöpö nukkuu tuossa kohdassa verhon luona nurkassa aina silloin, kun me menemme illalla nukkumaan. Tuo Pöpön nurkka sijaitsee minun vanhassa huoneessani vieraspatjojen jalkopäässä.



Eräänä päivänä tai iltana takapihalle ilmaantui myös pupu. Sellaiset saavat Pöpön aina ihan täpinöihinsä ja näköjään piti tätäkin yksilöä tiukasti ikkunasta tuijotella.

Jännä loma, eikö?

Lomareissussa

Kävimme lomailemassa Puolassa. Pöpö jäi viideksi päiväksi hoitoon vanhempieni luokse, sillä välin kun me muun muassa moikkasimme isoja serkkuja paikallisessa eläintarhassa.



Leopardilla oli poikanen, eikä emo suuremmin arvostanut turisteja. Ei vaikka oli itse valinnut lekottelupaikkansa häkin etuosasta, vaikka suojaisiakin sijainteja olisi ollut tarjolla. Myös tiikerillä oli pentu, jonka kanssa se leikki jahtausleikkejä. Yritimme kuvata leikistä videota, mutta olimme kameran kanssa liian kaukana.



Sillä välin Pöpö oli ulkoillut, ottanut päiväunia, eikä ollut meitä sen suuremmin ikävöinyt. Tai ainakin sellaisen kuvan antoi välinpitämätön kohtelu kotiin palattuamme. Vasta kunnon silitystuokion jälkeen saatiin kuulla vähän pörinää ja kehräystä.

Lahjoitus

Minun mamma teki eilen semmoisen hyvän teon. Se oli löytänyt kissakahvilasta mukaan lähteneestä tuotekassista kortin, jolla sai hakea ilmaisen säkin ruokaa eläinten ruokakaupasta. Tuommoisen kuvassa näkyvän säkin se haki ja toi kotiin. Ensin ilahduin, mutta sit järkytyin, kun kuulin ettei ne ruuat olekaan minulle! Miten niin ei ole?!

Mamma sitten selitti kuulleensa, että paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa olevilta kissanpennuilta olivat ruokavarat käymässä vähiin ja lahjoituksia kaivattaisiin. Minulle ei kuulemma enää kahen kilon ruokasäkkejä hommata, kun syön raksuja niin vähän (ite, jos päättäisin, niin enemmänkin söisin...), joten säkki lähti enemmän tarvitseville. Oon ihan iloinen, ettei niiltä pikkuisiltakaan nyt lopu ruoka.

Haluun vielä toivottaa paljon tsemppiä kaikille kotia etsiville sijaiskotikissoille, pienille ja isoille!

Kissakahvila Helsinki

Sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa mukaan bloggaajien kissakahvilatapaamiseen. Paikalle olikin päässyt tosi paljon porukkaa, mutta hyvin mahduttiin kaikki istumaan. Aika kului ihan hurauksessa siinä jutellessa pöytätovereiden kanssa. Melkein hämmennyin, kun huomasin kellon olevan jo puoli kaksi! Muutaman kuvan sain napattua kissoistakin, vaikka ehkä kahvilan karvaisia tähtiä olisi voinut ehtiä ihastelemaan enemmänkin.



Kahvilan jälkeen porukka jakaantui ja päädyin itse lähtemään Korkeasaareen katselemaan isoja kissoja ja muita eläimiä. Harmiksi sade pääsi yllättämään meidät perillä ja olin tietysti ainut, joka oli unohtanut varustautua sateenvarjolla. Onneksi myymälästä sai kertakäyttösadetakkeja, joten tämäkin vierailu onnistui lopulta oikein mukavasti.



Sponsorikassin tuliaisista ei ole kuvaa, mutta Pöpö otti mm. leluhiiren ilolla vastaan ja allekirjoittaneelle oli heti kotimatkalla suuri ilo lämpimästä viltistä. Yöbussissa oli niin viileää, että oli pakko avata viltti kääreestään ja torkkua sen alla koko kotimatka.