Happy Halloween!

Muotokuva ja pussitusta

Onnistuin kerrankin ottamaan Pöpöstä tosi hyvän ja tarkan lähikuvan! Korvat vähän tosin leikkaantuivat kuvasta pois, mutta muuten olen tosi tyytyväinen kuvaan. Pöpöllä on niin seesteinen ilmekin. Komea poika!

Eilen pussiteltiin taas "pitkästä" aikaa lihoja (edellisestä kerrasta joku pari kolme viikkoa). Ruokalistalle päätyi broilerin ja naudan sydäntä, broilerin sisäelinseosta, broilerin paistisuikaleita, Mushin luuttomia kanapullia, hevosen jauhelihaa, poron lihaseosta, sianluumurskaa ja broilerin kauloja. Poroa Pöpö on nyt muutaman kerran syönyt ja tuntuu tykkäävän. Annostelin sitä kuitenkin vain muutamaan rasiaan maltilla, koska seoksessa on mukana myös sisäelimiä, enkä tiedä tarkkoja määriä kuinka paljon siinä on maksaa tms.

Pöpö jaksoi vain vähän aikaa hääriä lihojen ympärillä, kunnes lähti pois tuijottelemaan ulos olohuoneen ikkunasta ja kerjäämään huomiota miespuoliselta palvelijalta. Välillä se kävi kuitenkin tekemässä pikaisia nuuskutustarkastuksia pusseille, leikkuulaudalle ja rasioille ennen kuin jatkoi omia touhujaan. Itse huhkin jälleen sen tunnin puolitoista mikä siinä yleensä menee. Tällä kertaa kokeilin myös laittaa lisäravinteet (paitsi möllerin) suoraan rasioihin, uskoisin että se nopeuttaa iltaruoan valmistelua aika mukavasti.



Ollaan aloitettu Pöpön kanssa myös hampaiden harjaus vihdoin ja viimein. Ekoilla kerroilla meni ihan tosi hyvin, Pöpö tykkäsi hammastahnan tuoksusta ja kehräsi kuin viimeistä päivää kun harjasin. Nyt alkuinnostuksen jälkeen Pöpön halu antaa hammaskalustonsa käsiteltäväksi on hieman himmennyt. Tulee edelleen ihan mielellään luokse, kun kaivan tahnan ja harjan esiin, mutta yrittää harjatessa kääntää päätään "pakoon" toiseen suuntaan. En oikein tiedä mikä tämän mielenmuutoksen on nyt aiheuttanut, mutta ehkä se tästä vielä taas iloksi muuttuu.

"Sie et vaan mamma tajuu, et tahon haistella tai järsii sitä harjaa, mut en haluu et sillä hipelöidään miun legoja!"

Häntä putkella

Monet muut sen kun noseworkkaa, mutta me ollaan aloiteltu vähän harjoittelemaan agilityä putkella ja kehnolla pahviesteellä, joka kaatuu kun siihen vähän suupieltä hieraisee. Yksittäin esteet menevät jo melko hyvin ja ehkä kohta päästään yhdistelemään osia jo radan tapaiseksi... Jos tää lähtee sujumaan, niin rakennan kyllä jossain vaiheessa jotain vähän fiksumpia pystyesteitä.

Tosin pitänee jossakin vaiheessa kokeilla Pöpönkin kanssa noseworkia. Vaikuttaa hauskalta puuhalta! Alla kuitenkin kuva Pöpöstä läpäisemässä putkea. Häntä vain viuhuu, mutta muu on jo ehtinyt kuvasta piiloon...



Parvekkeellakin Pöpö viihtyy, vaikka ilmat ovat jo viilenemässä. Noin paksuturkkinen tosin tarkenee vielä pakkasellakin. Se on myös joutessaan levittänyt syksyisen kasviasetelmani ympäri parvekkeen lattiaa varistelemalla kaikki lehdet mustikanvarvuista... Ihme kyllä kuusenkäpy on saanut olla ruukussa vielä rauhassa.

Kirpsakassa ulkoilmassa oleilun jälkeen onkin kiva mennä leikkimään kengännauhan kanssa sänkyyn:

Pitkästä aikaa ulkoilua

Oltiin viikonloppu reissussa ja Pöpö pääsi taas pitkästä aikaa ulkoilemaan kunnolla. Kaikki tutut hajut pihasta haisteltiin ja lintujakin tuli tarkkailtua. Ilmakin oli mukavan aurinkoinen ja lämmin. Kokeiltiin myös ekaa kertaa käydä ulkona pimeällä. Pöpöllä oli valjaissa kiinni pieni led-valo varmuuden vuoksi, vaikka ihan pihapiirissä oltiinkin. Poju uskalsi kuitenkin pimeällä kävellä kauemmas kuin aikaisemmin.

Pöpö sai myös vanhemmiltani lahjaksi lyhyen rapinatunnelin. Tunneli ei yksinään ollut leikkivälineiden ykkönen, mutta otetaan se luultavasti ainakin temppuilukäyttöön. Kivaa oli herkkujen perässä sen läpi ravailla.

Vaahteranlehti

Uusi leluhitti löydettiin taas tänään! Toin ulkoa huvikseni Pöpölle vaahteranlehden, josta poika sitten innostuikin ihan kunnolla. Riepotteli ja kantoi lehteä ympäriinsä ihan onnesta soikiona, että ei kestänyt lehti ehjänä kovin pitkään. Poimin lenkillä lisää lehtiä, jotta iloa riittäisi viikonlopullekin.

Kuvissakin taka-alalla pilkahtava lelulaatikko alkaa olla hiljalleen hajalla. Katto ei enää kestänyt Pöpön painoa ja nyt toiselta puolelta romahtaa sisälle laatikkoon. Pöpö on jo oppinut ennakoimaan tämän ja tasapainoilee laatikon reunoilla. Uutuudenviehätys alkaa kuitenkin selvästi taas haihtua...

Miten syntyi Pöpön blogi?

Saimme Marraskuun Murusilta haasteen kertoa Pöpön blogin tarina. Kiitos haasteesta! Vaikka kovinkaan erikoista tarinaa blogin takana ei olekaan, niin toteutamme haasteen mielellämme ja höystämme postauksen tietenkin ennen julkaisemattomilla Pöpön pentukuvilla.



Miun oli itseasiassa tarkoitus perustaa blogi jo heti silloin, kun Pöpö tuli meille. Olin alkanut mielessäni miettiä blogia jo siitä asti, kun Pöpön tulo meille varmistui, olinhan lukenut hiljaisena lukijana takavasemmalla muita kissablogeja jo kauan. Jokin pupu meni kuitenkin pöksyyn, vaikka olen toisenaiheista blogia aikaisemmin pitänytkin.

Ajatus jäi kolkuttamaan takaraivoon ja joulukuussa lopulta rohkaisin mieleni ja pistin blogin pystyyn. Päätin olla piittaamatta siitä, ettei meillä ole kännyköitä lukuunottamatta minkäänlaista hyvää kameraa ja antaa palaa vaan niillä kuvilla mitä löytyy. Siitä se sitten hiljalleen lähti. Parin kuukauden päästä on vuosi jo mennyt ja voisin aika varmasti sanoa, että jatkamme bloggaamista vielä siitä eteenpäinkin samanlaisella rauhallisella tahdilla.



On kyllä ollut kiva huomata miten hieno ilmapiiri kissablogipiireissä on ja sen huomaa aina mukavissa kommenteissa. Olen välillä hieman laiska kommentoimaan, mutta yritän parhaani, koska kuka nyt ei haluaisi tutustua mahtaviin tyyppeihin mahtavien kissablogien takana! Kissakahvilamiitteihinkin on tehnyt mieli lähteä monesti, mutta tähän mennessä on aina ollut joku este.

Tykkään myös siitä miten blogi toimii tavallaan päiväkirjana, josta löytyy monenlaista juttua Pöpön ensimmäisestä vuodesta ja toivottavasti myös tulevista. Voi itsekin palata lukemaan vanhoja juttuja, jotka ovat ehkä ehtineet jo unohtua.

"Apua, ulkona on pelottavaa! Isi ota syliin!"

Haastan mukaan seuraavat blogit: Purrmurr, Kissankujeita, Penan paikka ja Naukulan kerho.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.