Arvoituksia

Mamma, mikset oo taas yli viikkoon kirjottanu tänne? Tuomitsen!

Me ollaan taaplailtu aika tavallista arkea, mitään kovin ihmeellista ei ole Pöpön maailmassa tapahtunut. Tosin eilen taas mystisesti katosi yksi lelu; samalla tavalla menetimme viime talvena pattereilla toimivan itsestään liikkuvan ötökän. Se vain hävisi eikä ole näkynyt sen jälkeen. Uusi lelu eli rikkinäinen puhelinlankaponnari katosi kirjahyllyn läheisyydessä ja nyt epäilen, että molemmat lelut saattavat löytyä kirjahyllyn taustakolosta. En kuitenkaan vielä jaksanut ruveta painimaan pölypeikkojen kanssa, joten pelastusretki saa vielä odottaa...

Olen myös huomannut Pöpön turkissa jännän jutun. Pöpöllä on nimittäin joka puolella selkää ja kylkiä yksittäisiä mustia karvoja, sekä yksi musta viiksi- ja kulmakarva. Mies bongasi tänään myös yhden irronneen raidallisen karvan, jossa oli tummia ja vaaleita raitoja. En yhtään tiedä onko tällainen miten tyypillistä, mutta mielenkiintoista mielestäni.

Pöpö on nauttinut myös letkeistä torkkutuokioista, kuten näemme alla:

Polku pihalla

Hiukan kuulumisia tähän väliin. Oltiin taas useamman päivän reissussa vanhempiemme luona ja Pöpö pääsi ahkerasti ulkoilemaan. Muutenkin energiaa riitti ja sitä käytettiin ulkoilun lisäksi leikkimiseen ja parin pienen tuhonkin tekemiseen (onneksi tuhottu omaisuus oli vain pahvista tehty "taustalevy", jonka uusii helposti). On muuten jännä juttu, että ruokakin maistuu reissussa aina paremmin! Kupille suorastaan kirmataan, kotona paikalle lähinnä löntystellään.

Astmamaskia on onnistuttu ihan hyvin käyttämään ja äitinikin sai hyvin annettua Pöpölle lääkkeet yhtenä aamuna. Huomattiin tosin kortisonipiikin vaikutuksen lakattua, ettei hengitettävä lääke toiminut yhtä tehokkaasti, vaan äänekäs hengittely on palannut. Saatiin ohjeet jatkaa piipun käyttöä vielä muutama viikko yhden lääkesuihkauksen sijaan kahdella suihkauksella. Katsotaan miten tuo annostus nyt sitten tepsii.

Lopuksi vielä lyhyt kuvallinen ulkoilutarina Pöpöstä, joka jo uskaltaa lähteä kuistilta lumipolulle kävelemään:

Ooh, ulkona on kutsuva lumihanki!

Täällä sitä ollaan seikkailemassa!

Polku vie, minne lie...

Maski naamalla

Pöpö on saanut nyt viikon verran astmalääkkeitä hengityspiipun kautta. Eläinlääkärissä saatu kortisonipiikki auttoi hengitykseen, joten Pöysterille määrättiin sitten muutaman viikon astmakuuri. Kahden viikon ajan avaavaa ja hoitavaa lääkettä kahdesti päivässä, jonka jälkeen vielä viikko molempia kerran päivässä. Tämän kuurin jälkeen sitten enää vain tarvittaessa.

Maskin käytön aloitus oli hieman ongelmallista, sillä olimme saaneet tohtorilta neuvoja että maskiin kannattaa laittaa vaikka herkkuja sisään ja antaa kissan syödä niitä sieltä, jotta maskiin yhdistyisi jotain mukavaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut, sillä herkut joko putosivat liian syvälle piippuun tai jäivät kumireunuksen alle niin ettei Pöpö niitä löytänyt. Meillä on siis vauvoille tarkoitettu maski, ei se kissojen oma.

Pöpö hyväksyi kuitenkin systeemin, jossa herkutan aina muutaman hengenvedon jälkeen. Herkut maistuvat ja kehräys kuuluu koko toimenpiteen ajan, mutta maskista pyristellään aina kauemmas. No, kyllä kai itsekin pyristelisin, jos jokin niin kuminhajuinen tungettaisiin koko naamani peitoksi. Haisee nimittäin tosi voimakkaasti se maski.



Aluksi näytti myös siltä, ettei piipun venttiili liiku Pöpön hengittäessä, mutta se osoittautui sitten vain omaksi "sokeudekseni", koska mies näki heti venttiilin liikkeen tullessaan katsomaan. Kunhan maski on vain hyvin naamalla niin kyllä se silloin tuntuu ihan hyvin toimivan.

Lääkettä antaessa otan Pöpön syliin reisieni päälle selälleen tai kyljelleen eli samaan asentoon missä kynnetkin leikataan, joten asento on Pöpölle tuttu ja turvallinen. Toisella kädellä annan sitten lääkettä ja toisella pitelen vähän tassuista, sillä Pöpöllä on tapana tarrata etutassuilla kiinni maskista ja työntää se pois naamaltaan. Ihan kymmentä hengenvetoa ei yleensä saada yhteen putkeen, vaan välillä pitää antaa herkku ja jatkaa sitten vielä muutama hengenveto. Apteekissa sanottiin, että venttiilin pitäisi pitää lääke piipun sisällä, jos tällainen lyhyt tauko täytyy pitää.

Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa tätä rutiinia. On jäänyt agility ja temppuilu nyt taka-alalle, kun päivän herkkuhetket kuluvat tuossa lääkerumbassa.