Kiviä ruukuissa

Siivoilin tuossa parvekkeen eilen ja Pöpö oli toki tomerana apupoikana auttamassa. Päivän päähommana oli pistää valmiiksi uudet mullat ruukkuihin ja suojata ne mahdolliselta mullankaivuulta. Miten? Tietysti raahaamalla kotiin selkä vääränä kassillinen kiviä läheisestä kivikosta ja päällystämällä mullan kivetyksellä, joita sitten kasvien saapuessa järjestellään vähän uudelleen.



Yllä olevassa kuvassa näkyykin taustalla miltä kivipäällyste näyttää ruukuissa. Ihan kivalta ja suojaapahan multaa Pöpön tonkimiselta. Enää huolenaiheena ovat vain tulevat kasvit, saadaan ehkä tomaatteja ja chilejä. Onko kellään yleispäteviä vinkkejä kuinka estetään kissaa syömästä kasveja?

Arvonnan voittajat

1. Pena A
2. Mamma N
3. Sandra
4. Sandra

Arvonnan suoritti puolueeton tuomari Pöpö valitsemalla voittajat post it -lappujen joukosta. Nyt kävi niin, että Sandra onnistui nappaamaan Nupulle sekä Jujulle omat rusetit. Pistäkää voittajat osoitteenne blogin sähköpostiin (viiksikarvanvarassa at hotmail.com) niin saan palkinnot jo tällä viikolla postiin.

PS. Puolueeton tuomari koki pestinsä niin rankaksi, että vetää nyt riemurallia ympäri kämppää.

Onnea vielä voittajille!

Saako olla rusetteja?

Kuten vihjasin edellisessä postauksessa, jotain tuli tällä viikolla ommeltua. Tein vähän lisää kissan rusetteja, tällä kertaa ompelukoneella toisin kuin sen turkoosin pikaversion, jonka kanssa Pöpöä kuvasin. Ajattelin sitten, että miksikäs en arpoisi blogissa muutamaa. Tässäpä siis Pöpön blogin ensimmäinen lukija-arvonta!

Alla kuvassa näkyvät arvottavat rusetit, neljä kappaletta. Nämä ovat tällaisia kaulapantaan tai vastaavaan pujotettavia, kun en tiennyt minkälaisia/-kokoisia kiinnityssysteemejä tekisin, kissoja kun on niin eri kokoisia. Isoimmat rusetit ovat ykkönen ja kolmonen, mutta ne ovat Pöpön kokoisella noin viisikiloisella kissalla sopivan näköisiä. Pienemmillä kissoilla ne saattavat näyttää vähän isoilta, mutta kakkonen ja nelonen ovat luultavasti pienemmilläkin sopusuhtaisen näköiset.

Jos siis tällainen pikkupalkinto kiinnostaa, niin kommenttia alle. Arvon rusetit erikseen, joten kerro minkä rusetin/rusetit haluaisit voittaa. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 19.4.2015 asti!



Onnea arvontaan!

Paprikapussukka

Viimeisimmässä zooplus-tilauksessa meille tuli pussillinen kuivattua kissanminttua, jota ajattelin käyttää itse ommelluissa kissanleluissa. Satuin eilen muistamaan, että meillä on tyhjä Unkarin tuliaisina saadun paprikamausteen kankainen suojapussi tyhjillään odottamassa uutta käyttötarkoitusta. Olin aluksi ajatellut ommella täytettäviä pusseja ompelukoneella, mutta tuo valmis paprikapussi pääsi nyt koekaniiniksi.

Lelu joutui viiden minuutin ankaran riepotuksen kohteeksi, kun Pöpö sai sen tassuihinsa. Sen jälkeenkin sitä on muutamaan otteeseen tassuteltu, mutta ihan päätöntä hullaantumista ei lelusta seurannut.

Ompelukoneellekin löytyi kuitenkin käyttöä. Millaista? Siitä kenties lisää vähän myöhemmin...

Fleksi vai hihna?

Siinäpä vasta pulma. Olen tässä kevään mittaan pähkäillyt kumman sitä nyt hommaisi kesän ja parempien ulkoilukelien lähentyessä enkä oikein ole vielä päässyt päätökseen asiasta. Meillä on tällä hetkellä pentuvaljaisiin kuuluva ohut punainen nailonhihna ja mustien isojen valjaiden leveä musta hihna. En tykkää yhtään siitä mustasta hihnasta, koska se leveys pistää niin häiritsevästi silmään. Eikä vähiten silloin, kun yrittää ottaa ulkona kuvia! Punainen hihna on muuten hyvä, paitsi ettei se sovi yhteen mustien valjaiden kanssa (jep, tosi materialistista...).

Olen siis kiikutellut ja kaakutellut, että ostaisiko sitä fleksin vai hienomman hihnan vai kenties molemmat jos nyt ihan ahneeksi heittäytyy. Molemmissa, kun on hyviä ja huonoja puolia.

Pituus: hihnojen pituudet ovat yleensä vähän kahden metrin molemmin puolin, kun taas fleksejä saa jopa viiden ja kahdeksankin metrin pituisina, vaikka tuo kahdeksan alkaakin olla jo vähän liikaa. Fleksin kanssa saisi enemmän liikkumisvaraa, eikä mamman tarvitsisi könytä perässä jokaiseen puskaan, mikä olisi etenkin esimerkiksi mökille mentäessä iso plussa.

Turvallisuus: Kaupungissa lyhyt hihna on turvallisuussyistä mielestäni parempi, kun meidänkin sisäpihalla välillä autoja liikkuu, vaikka oleillaankin lähinnä talon seinustalla ja nurmialueella... Hihna on kuitenkin omasta mielestäni helpommin hallittavissa. Voi olla varma, ettei kissa syöksähdä hihnan mittaa kauemmas, kun taas fleksin kanssa pitää olla lukitusnapin kanssa valmiina. Luin myös jostain, että fleksistä saattaa naru irrota kelasta, jos naru vedetään äärimmilleen. Uskoisin kuitenkin, että siihen vaadittaisiin jo melkoisen voimakas nykäisy kissan puolelta.

Käsiteltävyys: tässä kategoriassa hihna vie kyllä voiton. Hihnan lenkki on helppo pujottaa ranteeseen esim. valokuvauksen tai nenän niistämisen ajaksi toisin kuin fleksin mötikkä, jonka kädensijasta ei mene läpi kenenkään käsi, ellei ole kolmevuotias.

Hinta: molemmat liikkuvat aika samoissa hintaluokissa, sillä nahkahihnaa en luultavasti hankkisi.

Lisäpituus näyttäisi olevan fleksin suurimpia valttikortteja, mutta muuten hihnassa pysytteleminen vaikuttaisi olevan järkevä valinta. Valinta on vaikea.

Kumpaa teillä suositaan? Fleksiä vai hihnaa?

Pääsiäisen ulkoilua

Käytiin vähän haistelemassa ulkoilmaa eilen ja tänäänkin. Lintujen liverrystä oli oikein kiva kuunnella, mutta kovinkaan kauas talon nurkalta ei huvittanut hiippailla. Kävi kyllä hassusti, kun palattiin etupihalta takaisin takapihalle. Olin avaamassa porttia, mutta en ehtinyt kun Pöpö jo hyppäsi portin päälle ja alas toiselle puolelle. Vikkelä poika!



Muuten pääsiäinen on mennyt melko rauhallisesti. Pöpö ei vain enää malttaisi pysyä oven toisella puolella eristyksissä, vaan pyrkii pois muihin tiloihin vaikka koira olisi paikalla. Pojat eivät vain vieläkään tule toimeen niin hyvin, että uskaltaisi antaa liikkua vapaana samoissa tiloissa. Ehkä se siitä vielä joskus...

Eilen vaihdettiin sijaintia minun vanhemmilleni, joten Pöpö sai taas koko asunnon kokoisen tilan kokonaan haltuunsa. Taisi olla ihan hyvä siirto, sillä sekä illalla että aamulla on vedetty onnellista rallia asunnon toisesta päästä toiseen ja käyty kuuntelemassa lintuja ikkunalta ja kuistilta. Yö nukuttiin kehräten mamman kainalossa.

Kun kissaa yrität kuvata...

"Jaaha, ai nyt pitäs niinku poseerata?"

"Miks ihmeessä siirsit herkkupurkin tonne ikkunalaudalle?"

"Oo herkku! Anna, anna, anna..."

"Omnomnom..."

"Oisko vielä jotain hyvää? Oon ollu niin hieno poika."

"Ai ei? No yks tämmönen pönötys vielä, sit saa riittää."

Herraskissa

Innostuinpa tuossa ajatuksesta ottaa Pöpöstä söpöjä kuvia rusetti kaulassa, mutta ongelmana oli ettei ollut rusettia. No, ompelin tuollaisen turkoosin viiden minuutin tekeleen vanhasta paidasta ja kiinnitin lahjaksi saatuun kaulapantaan.

En ollut ollenkaan vakuuttunut suostuisiko Pöpö pitämään moista hökötystä edes hetken aikaa, kun silloin aluksi valjaidenkin pukeminen oli niin vaikea toimitus. Vähän kuitenkin kun tarjosi herkkuja kaulapannan läpi niin rusetti livahti kaulaan kuin itsestään ja herkkubaari jatkui koko kuvaussession läpi, joten jäi pojullekin hyvä mieli. Itse kuvaaminen olikin sitten ihan toinen juttu, kun kissa ei meinannut sekuntiakaan pysyä paikallaan! Pari onnistunutta kuitenkin tuli ja huomenna sitten pieni kollaasi session kulusta.