tiistai 5. huhtikuuta 2016

Lihasekoitus

Mietin eräänä päivänä, että lihojen pilkkomisessa ja rasioimisessa on hirmuinen homma aina parin viikon välein. Mielessäni heräsi kysymys voisiko urakkaa jotenkin helpottaa? Isomman satsin rasioiminen, jolloin ruokaa riittäisi pitemmäksi aikaa, ei pakastintilan vuoksi oikein onnistu.

Ei tarvinnut kauaakaan pähkiä, kun mieleeni ponnahti ratkaisu: hienosti suunnitelluiden ja vaihtelevien päivämenuiden sijaan kaikki lihat vain sekaisin säkkiin, ravistus ja samaa lihamuusia jokaiseen rasiaan. Tuumasta toimeen ja suunnittelin sopivan satsin 13 rasialle (koska sen verran oli puhtaita rasioita kauppaan lähtiessäni). Yhteen rasiaan tulee 150g ruokaa.

2016-04-02_11-43-55

Resepti:

Luu ja muu rajoitettu aines:
- 143g sian luumursketta (Mush)
- 65g broilerin maksaa
- 40g poron lihaseosta (saattaa sisältää myös maksaa)

Liha ja muu vähemmän rajoitettu aines:
- 150g possun sydäntä
- 600g broilerin sydäntä
- 250g broilerin paistisuikaleita
- 400g broilerin jauhelihaa
- 300g naudan jauhelihaa

IMG-20160403-WA0001

Tarkoitus oli laittaa puolet ja puolet possun ja broilerin sydäntä, mutta kokonaiset possun sydämet olivat loppuneet kaupasta, joten otin sitten b.sydäntä enemmän. Sitäkin oli tarkoitus ottaa vain puoli kiloa, mutta jäädytetyt kimpaleet eläinkaupassa päättivät toisin ja oikeanpainoinen satsi kieltäytyi löytymästä, joten otin sata grammaa enemmän. Ajattelin, että mitäs tuosta, otan sitten sata grammaa pois vaikka jauhelihasta. Tämän toki unohdin ja satsiin päätyi sata grammaa liikaa ruokaa. En tosin tiedä mihin se oikein siellä katosi, koska kaikista rasioista paitsi viimeisestä tuli oikean painoisia...

Aloitin homman antamalla jäisten ainesten sulaa parvekkeella muutaman tunnin, kunnes ne olivat sopivan sulaneita käsin muussattavaksi, mutta silti kylmiä ja kohmeisia. Luumurske olisi tosin saanut sulaa pidempäänkin, sillä sen kimpaleen parissa jouduin vähän askartelemaan. Sitten heitin kaikki lihat pussilla vuorattuun ämpäriin, sekoitin, lapoin rasioihin ja ripottelin lisäravinteet perään. Helpoin rasiointi ikinä!

Mössö maistui Pöpölle oikein hyvin, muttei hirveästi tarjoa hammastyötä. Tosin asia korjaantuisi vain ostamalla kokonaisempia lihanpaloja, jotka voisi jättää isommiksi paloiksi. Mössön yksitoikkoisuus on myös vähän - ainakin ihmisnäkökulmasta katsottuna - tylsää, vaikka samoja ruokia on ruokalistalla normaalistikin. Toki, jos tekisi vaikka kahta erilaista mössöä laittamalla kumpaankin vähän erilaisia lihoja, saisi mukavasti vaihtelua. Tuskin silti siirrytään ainakaan tällä erää perinteisestä tyylistämme kokonaan lihasekoitusten tekemiseen, vaikka varmasti tulee mössöjäkin tästä eteenpäin tehtyä.

Mitä mieltä mössöstä?

15 kommenttia:

  1. Meillähän on aina lihat vedetty paloiksi ja tarjottu sekoituksina, paljon helpompaa niin. Vaihtelua on sitten viikottain ollu vähän, että onko kanaa vai possua vai lehmää vai jotain ihan muuta sydänten ja sen sellaisten seurana.
    Mullekin käy joka kerta niin, että vaikka miten laskis, niin ikinä se annos ei mee tasan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa kyllä on, samaa mieltä. Ehkä joku käy verottamassa ruokaa välistä kun määrät heittelee ;D

      Poista
  2. Tuollainen tyyli on kyllä näppärä, mutta meillä ainakin tosiaan kissat kaipaa sitä pureskeltavaa, ja tykkää ne hampaatkin siitä vähän enemmän :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöpölle ei oikein kelpaa isoina paloina kuin possun sydän, kieli ja kanan kaulat :D

      Poista
  3. En oo koskaan tehny sekotuksia, on vaan niin paljon helpompaa tehdä yhdestä tietystä aineksesta oikean kokoisia annoksia. Kolmen kissan taloudessa saisi myös tehdä aika suuren sekoituksen, että sitä riittäisi useammalle päivälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, isomman sekoituksen tekemisessä tarvitsisi vähän voimaakin että jaksaisi kammetta kaikki sekaisin.

      Poista
  4. Sekoitukset on sitten valmiina vaivattomia :) Meillä vaan ei syödä maksaa ja Alfredille ei kelpaa nyt oikein mikään, niin joudun luut ja lisät laittaa kuitenkin erikseen. Ei jää mössöön muutakuin sydän ja liha, että en oikein tiiä, onko niistä järkee tehä mössö vai ei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ei ehkä tuossa tilanteessa pelkkä sydänlihamössö hirveästi nopeuttaisi tai helpottaisi, kun muut pitäisi laittaa kuitenkin erikseen.

      Poista
  5. Yäh. Inhoan tuota lihojen pussitus ja pakastus vaihetta. Meillä onkin hyvin epämääräisen kokoisia annoksia, kun en paljoa jaksa puntaroida. :D Tuommoinen sekoitus on kyllä varmasti kätevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon jotenkin jo hirveen tottunut, ei enää elimetkään ällötä yhtään.

      Poista
  6. Minulla on jäänyt sekoitusten tekeminen ihan kokonaan. :/ Lähinnä syynä on ajan rajallisuus ja myös laiskuus, kohmeista ruokaa on vaikea sekoittaa, joten pitäisi antaa sulaa kokonaan. Silti parin viikon satsissa kahdelle kisulle tarvitaan voimaa sekoitukseen. :p Mutta tarjoilu on huomattavasti vaivattomampaa kuin osien tarjoilu erikseen. Ei tarvi muistaa ottaa kuin yksi pussi päivässä sulamaan. :D Tai kaksi, jos laittaa molempien kisujen ruuat omiin pusseihinsa. Palalihojenkin jättäminen sekoitukseen käy varsin vaivattomasti, tulee mukavasti pureskeltavaa makuelämyksen lisäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en tykkää yhtään siitä jäisen/kohmeisen ruuan pilkkomisesta, kun ei ikinä meinaa alussa saada veistä lihapötkön läpi :D Siinä mielessä sekoitus on kivempi, kun voi vaan jättää lihat viileeseen sulamaan ja tehdä sitten aktiivisesti töitä niiden parissa vain hetki.

      Poista
  7. Me ei olla tehty sekotuksia vaikka mielitekisi, Cocolle ei varmaan maistuisi.. Se kun tykkää vaan possun sydämestä :D Laitetaan aina possun sydäntä ja possun suikaleita sekasin purkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaanhan sekoitus sekin! Pöpö tykkää tosi paljon mössöstä missä kaikki on sekaisin, semmoisetkin sapuskat maistuu mitkä ei yksinään niin hyvin mene alas.

      Poista
  8. Mulla on tapana tehdä sekasotkumössöjä Oivalle. Yleensä aineksina possun sydäntä (joko saksittuna kokonaista tai sitten pakastepötkösilppuna), kanasuikaleita, jauhelihaa, joskus possun suikaleita, kivipiiraa, kanan sisäelinseosta ja/tai broilerin sydäntä pakastemössönä. Jos satun olemaan hövelillä tuulella, saatan ostaa isompaa palalihaakin, mutta aika harvoin olen hintojen vuoksi. Mutta noista teen Oivalle sellaisen buenon "lihasyöjän hedelmäsalaatin" lasikulhoon, sekoitan ja punnitsen rasioihin päiväannoksina. Lisäravinteet olen tykännyt laittaa sekaan vasta tarjoiluhetkinä. Mutta juu, mössöt kunniaan. Tosin välillä pohdin kyllä pureskelun vähäisyyttä. Toisaalta Oiva kyllä yrittää niellä isotkin palat mahdollisimman kerralla, joten siinä mielessä ehkä ihan jees, että se syö pienempiä paloja kuin nielee hervottomia könttejä kerralla. :D

    VastaaPoista