Oven takana odotti paketti

Tänään saapui suuri ja odotettu zooplus-paketti, jota olikin jo innolla odotettu. En voinut vastustaa Pöpö ei voinut vastustaa kiusausta, joten paketti oli avattava heti, vaikka olin vain lyhykäisellä tauolla. Kuvat joutuivat odottamaan vielä siihen asti, että pääsin töistä, mutta onneksi silloin oli vielä valoisaa.

 

Ruokaa tietysti tarvittiin lisää. Applawsin pusseille oli tullut näköjään uudet ilmeet ja avaussysteemi oli ainakin minusta tosi näppärä! Otettiin ihan näitä perus kanamuroja, ainakin parin maistiaisen perusteella näytti Pöpölle kelpaavan. Meillä oli aikaisemmin Applawsin penturaksua, mutta siirryttiin nyt tähän aikuisraksuun, jotta olisivat vähän paremman kokoisia aktivointipallosta tarjottaviksi.

Märkäruokia ei otettu yhtään uusia tuttavuuksia tällä kertaa, vaan tilasimme niitä, jotka jo olivat hyväksi havaittuja. Tajusin tietysti vasta tilauksen tekemisen jälkeen miettiä olisiko kannattanut tilata jo aikuisruokia, koska Pöpö on huomenna menossa kastroitavaksi, ja mietin alkaako sen jälkeen sitten miten helposti/nopeasti lihomaan liikaa penturuuista, vaikka kasvavahan tuo vielä on... Mutta katsellaan tilannetta sitten ja Feringa Duot ja Bozita Large ovat kuitenkin jo oikeastaan aikuisruokia, joten kai sitten vuorotellaan niitä Miamorin ja Animondien kanssa.

Otettiin herkkupuolelta kokeiluun Rocco-merkkisiä koirien kuivattuja ankanrintasuikaleita hammashuoltoa varten. Kissojen lihaiset herkkutikut olivat sen verran hintavampia, että päätin kokeilla näitä. Oli hyvin onnistunut ostos sen perusteella miten innoissaan Pöpö säntäsi tätä herkkua pureskelemaan! Dokas-herkut tulivat kaupan päälle raksupussin kylkiäisenä ja näyttävät sen verran isoilta, että ajattelin niitä vähän saksia ja käyttää sitten koulutusnamuina.

Tilattiin lisää myös huiskaleluja, sillä niitähän menee ja kokeiluun myös bird-keppi, joka vaikutti Pöpöstä tosi kivalta lelulta. Ryhdistäydyttiin myös terveysasioissa ja hommattiin vihdoinkin Pöpölle oma ensiapulaukku, josta löytyy mm. siteitä, kertakäyttöruisku ja kirppukampa. Ihan hyvä hankinta olla varalla, kun otetaan huomioon ettei meidän ihmisten lääkekaapista löydy mitään laastaria kummempaa.

"Mitään en ala!"

Odotetuin ostos oli kuitenkin uudet valjaat, jotta päästäisiin taas ulkoilmaa haistelemaan. Pentuvaljaat jäivät Pöpölle pieniksi marraskuussa ja nyt hommattiin isojen kissojen xxl-kokoiset niin nyt mahtuu! Ulkoilman lisäksi parissa kuukaudessa oli ehtinyt myös unohtua se, ettei valjas ole lelu ja vähän kinasteltiin pojan kanssa, että puetaanko härpäkkeet päälle vai mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Mamma kuitenkin voitti herkuilla lahjomisen voimalla ja uudet valjaat saatiin päälle ja säädettyä istuviksi. Sitten kissa muuttui veteläksi madoksi keittiön lattialle ja totesi, ettei aio evää lotkauttaa ennen kuin pakkopaita riisutaan, mutta eihän siinä mikään auttanut vaan pihalle mentiin.

"Joks mennään takasin sisälle?!"

Ulkona oli vähän pelottavaa ja varmuuden vuoksi piti kulkea maha maata pitkin. On se kuitenkin eri asia kulkea itse siellä pihamaalla kuin vain kuikuilla turvallisesti ikkunasta ja parvekkeelta. Pari naapuriakin käveli ohi, mutta eniten taisi pelottaa ihan se ulkoilu itsessään. Ehkä se siitä vielä lähtee, jos nyt vähän useammin päästäisiinkin ulos. Harmi vaan sinänsä, että meidän sisäpiha on aika karu eikä siellä ole paljonkaan tutkittavaa :(