Eläinlääkärillä

"Miks on jotenkin kumma olo? Mitä oikeen kuvaat?"

Eilen Pöpöllä oli siis aika kastrointiin iltapäivällä kolmen aikaan. Olimme saaneet ohjeet, että kuusi tuntia pitäisi olla syömättä ennen operaatiota, joten Pöpö sai vielä aamulla mukavan aterian nautittavakseen. Lähdön hetkellä ei tarvinnut kuin nostaa kuljetushäkki olkkarista eteiseen niin Pöpö jo meni sinne valmiiksi makoilemaan. Onneksi hänen kanssa on niin helppo lähteä matkaan!

Löydettyämme perille emme joutuneet odottelemaan kuin hetken odotustilassa, jonne juuri tassutteli lääkärinhuoneesta iso saksanpaimenkoira. Koira ei tainnut Pöpöä huomatakaan ja poika tarkkaili hiljaa ja rauhallisena hurttaa häkin perukoilta. Lääkäri oli mukava ja antoi hyvät ohjeet mukaan. Itse operaatiossa kesti tosi vähän aikaa, ihan yllätyttiin, ja sitten saatiinkin jo uninen kissa mukaan ja kotimatkalle.

Pöpö heräili rauhoituksesta jo matkan aikana ja melkein heti kotiin päästyämme istua tanotti häkissä odottaen ulospääsyä. Varmuuden vuoksi odotettiin vielä vartti, vaikka ell olikin sanonut, että kunhan poika istuu hyvin pää pystyssä niin voi päästää vapaaksi. Ensimmäinen tunti meni melkein siinä, kun Pöpö halusi pestä alapäätään ja palvelijoita vähän huolestutti, ettei nyt nuolisi liikaa. Ensimmäisen hämmennyspesun jälkeen kuitenkin lopetti ja sitten muutaman tunnin vain istuskeli ihmettelemässä miksi olo on näin pöhnäinen, jonka jälkeen alkoi pyörimään keittiössä siihen malliin, että nälkä, ja illalla jo hyppeli ihan normaalisti kiipeilypuuhun.

Tänäänkin on aamulla ollut jo ihan oma itsensä, vuoroin leikkinyt, syönyt, haahuillut ja riehunut melkein koko aamupäivän.

Painokin katsottiin ja vaaka näytti jo lukemaa 4,2kg! Iso poika alkaa olla.