sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ei enää niin sylivaavi

Untitled

Pienenä Pöpö oli todellinen sylikisu. Ei lähtenyt sylistä kulumallakaan, vaan tuli joka päivä moneen otteeseen minun syliini sohvalle tai miehen syliin tietokonepöydän ääreen. Jos erehtyi istahtamaan hetkeksi lattialle, ei siitä päässyt enää ylös, kun syliin ilmestyi kolme kiloa kissaa.

Nykyään Pöpö ei enää oikeastaan tule syliin tai edes viereen (paitsi yöllä sängyssä jalkopäähän). Viimeisin kerta oli muistaakseni kesäkuun puolella, kun sain telkkarinkatselukaverin kylkeen. Pöpö nukkuu mieluummin häkissä, kylppärissä, parvekkeen oviaukossa tai (kuten kuvassa) makuuhuoneen lipaston päällä. Voi olla, että nyt kesällä on liian kuuma maata sylissä, vaikka viileähkö kesä on ollutkin. Tiedäpä tuota...

Eilen Pöpö kuitenkin yllätti. Se riehui koko aamun ja spurttaili ympäriinsä, kunnes lopulta rauhoittui ja vetäytyi jonnekin levolle. Illalla Pöpö sitten tuli kaksi kertaa minun syliini nukkumaan, kun olin koneella ja myöhemmin vielä miehenkin syliin, kun katsoimme telkkaria. Yllättävää, mutta ihanaa :)

14 kommenttia:

  1. Nuo sylihetket ovat niin ihania, ettei mitään rajaa! <3 Meilläkin Juju oli pienenä oikea sylivaavi, mutta enää se ei tule kovin usein syliin tai kainaloon, vaikka jalkojen päällä nukkuukin mielellään. Olen miettinyt, että mahtaako se johtua siitä, että Juju on nyt niin paljon isompikokoinen, ettei löydä hyvää asentoa, vai onko emon sylkkä liian lälly 3-vuotiaalle? :-o Nuppu tulee aina ihan kylkeen nukkumaan ja sylissäkin onneksi viihtyy edes jonkin aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tekee melkein itekin mieli alkaa kehräämään kun toinen tulee syliin tuhisemaan :3 Miekin oon miettinyt tuota kokoa, että voihan se olla vaikea löytää hyvää asentoa sylistä kun muualla on enemmän tilaa levittäytyä..

      Poista
  2. Meillä Crusoekin on muka jo niin iso poika, ettei enää kelpaa syliin tulla kuin harvakseltaan. Mutta sitten kun se poju tulee syliin, ei siitä viitsi mihinkään lähteä, on niin harvinaista herkkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pitää ottaa ilo irti sillon kun saa sylikaverin :)

      Poista
  3. Sylihetket on kivoja! Musta tuntuu, että Oivan sylikestävyys on kasvanut iän myötä tosi paljon. Pennumpana ei viihtynyt ollenkaan, paitsi harvoina ja valittuina hetkinä. Nyt antaa ihan iloisesti nostaa syliin ja kehrääkin paljon nopeammin sylissä rapsuteltavana kuin ennen. Ei se tosin edelleenkään juuri koskaan itse syliin kiipeä (aamut poikkeus), mutta hakee hellyyttä tulemalla lähelle ja on jopa oppinut puskemaan. Ikänä ennen ole puskenut mua, paitsi pari kertaa ruokaa kerjätessään. Nyt oon ihan sydämet silmissä aina, jos se puskee silityksiä kaivatessaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks Oivakin on alkanut arvostaa hellyyttä enemmän kun on tullut vähän ikää :) Pöpö kerjää silityksiä aina heittäytymällä selälleen lattialle ja sitten pitää rapsuttaa mahaa!

      Poista
  4. Pienenä Coco tuli aina syliin muttei enää :( Tai isin syliin se saattaa hypätä jos isi on koneella tai syö keittiössä, mutta ei se koskaan oo mun syliiin hypännyt.. :D Enemmän ovat semmosia että tulevat viereen löhöömään jos katson vaikka telkkaria, käy sekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöpö harvoin on viekussakaan, se makoilee mieluummin lattialla. Sohva on melkeinpä meidän ainoa karvaton vyöhyke, kun jostain syystä Pöpö ei nykyään juuri sohvalle tule. En ole koskaan nähnyt sitä esim. nukkumassa sohvalla silloin kun me ei olla kotona, hassua.. Coco taitaa olla vähän isin poika :D

      Poista
  5. Meilläkin Raku oli kova sylikisu pienenä, mutta sitten yhtäkkiä se loppui. Nykyään poitsu tulee syliin silloin tällöin, mutta se on harvinaista herkkua ja tapahtuu lähinnä silloin kun olen olohuoneen sohvalla viltti päällä. :) Haiku sen sijaan on ahkeroitunut sylikisuna ja tulee syliin ilmeisesti sitten Rakunkin puolesta. :D Haiku ei ole ollut sylikisu ja yhäkin yksikin väärä liike saa sen hyppäämään pois sylistä. Pitää olla oikein varovaisena ja mieluusti liikumatta kun Haiku tulee syliin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Plus puolia siinä, kun on monta kissaa. Jos yksi ei tule syliin, niin ehkä toinen tulee :)

      Poista
  6. Meillä Eemeli on kova sylittelijä nälkäisenä. Se ei jää kyllä syliin nukkumaan, mutta kerjää ruokaa istahtamalla syliin. :D Kiira taas on meidän kissoista kaikista huomionkipein, ja se kyllä änkemällä änkee syliin, mutta lähtee jos rapsutukset loppuvat. Tomu taas tuli aluksi aika paljon syliin mutta nyt se viihtyy sylissä aika harvoin, sillä taitaa olla liikaa jänniä pentupuuhia. Se kuitenkin saattaa sylissä vähän torkahtaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kerjuutaktiikka Eemelillä :D Tomu taitaa olla vähän aktiivisempi pentu, Pöpön lempparia oli päästä syliin. Välillä se jopa riehui ja teki kaikkea kiellettyä, kun mikään lelukaan ei kiinnostanut, mutta heti kun tajus ite istahtaa lattialle sen luo niin poika tuli heti syliin, kävi kerälle ja nukahti siihen paikkaan :3

      Poista
  7. Ans kattoo ny, tuoko sitten kylmenevä syksy kissan takaisin sylin lämpöön :)

    VastaaPoista