Arkipäivän arkkityyppi

Naukujainen

Pöpöllä on ollut rauhaisa viikko nyt kun palasimme takaisin kotiin. Höyhenhuiskaa on retuutettu ahkerasti ja muutenkin riehuttu ja söpöiltykin. Toissapäivänä olin lähdössä töihin, kun Pöpö tassutteli eteiseen ja heittäytyi selälleen jalkoihin kerjäämään maharapsuja. Hassulainen.

Kastraation jälkeen Pöpö on muuten ollut käytökseltään aika samanlainen kuin ennen sitä, mutta yksi asia on muuttunut. Ja tämä asia on äänenkäyttö. Pöpö oli pienenä ihan hiljainen, eikä virkkanut juuri mitään ikinä satunnaisia kurnutuksia lukuunottamatta, mutta nyt pojusta on tullut paljon puheliaampi. Naukuu paljon enemmän ihan isoonkin ääneen.

Muutos on aika hämmentävä, sillä itse olin ainakin siinä luulossa, että leikkauttaminen saattaa pikemminkin hiljentää kovimpia naukujia, mutta näköjään myös toisinpäin. Vaikka voihan tuo naukuminen ihan aikuistumisestakin johtuvaa, en tiedä. Ei onneksi ihan mahdottomasti tai kokoajan nau'u, mutta huomattavasti enemmän ja äänekkäämmin kuin ennen.

Eniten kyllä tuntuu ääntään käyttävän silloin, kun on tylsää tai haluaa muuten huomiota. Ilmoittaa myös ääneen, kun haluaa parvekkeelta sisälle; aikaisemmin vain hyppäsi tuolin selkänojalle katsomaan ikkunasta sisälle, kun sai tarpeekseen ulkoilusta.

Saa nähdä jääkö muutos pysyväksi.

Pöpö, kuihtuneiden kasvien valtakunnan naukuva valtias

Koiria ja koululaisia

Ajeltiin perjantaina taas kahden tunnin ajomatka entiseen kotikaupunkiin minun ja miehen vanhempien luokse Pöpö mukana. Ajomatkan aikana Pöpö nukkui ja perillä oltiin vasta vähän ennen yhdeksää, joten poika sai ruokaa ja jäi sitten torkkumaan miehen veljen huoneeseen, kun ihmiset menivät saunaan.

Lauantaina tutustuttiin taas varovasti Rontti-koiraan. Päästettiin Rontti vähäksi aikaa valvovan silmän alla samaan huoneeseen ja sujui yllättävänkin mukavasti. Rontti oli aika rauhallisesti, eikä pahemmin höseltänyt vaikka olisikin kovasti halunnut Pöpöä haistella ja tutustua. Pöpö oli edelleen vähän varuillaan ja murisi, jos koira tuli liian lähelle, mutta ei sähissyt. Jos Rontti makoili vähän kauempana, Pöpö vain tarkkaili ja alkoi alun jälkeen olla rennommin. Näyttää jo sen verran hyvältä, että eivätköhän nuo jossakin vaiheessa pysty samoissa tiloissa olemaan, jee.

Pöpö ei viettänyt tässä jemmassa onneksi koko aikaa.

Leppoisa Rontti

Pari kertaa piipahdettiin myös ulkona, mutta harmi kyllä Pöpö taantui takaisin arkajalan tasolle, vaikka torstaina ja perjantaina seikkailtiin jo tosi rohkeasti kotona sisäpihalla. Nyt ei meinannut taas uskaltaa lähteä kuin metrin päähän ulko-ovelta, ellei sitten kantanut vähän kauemmas minkä seurauksena hirmuinen pyrkiminen takaisin sisälle. No, mutta uudet ulkoilumaastot, joten onhan se pelottavampaa kuin oma sisäpiha, jossa on jo varmaan ainakin kymmenen kertaa käyty. Keli oli kyllä nätti, mutta kovinkaan hyviä posetuskuvia ei ymmärrettävistä syistä ehtinyt räpsiä.

Parhaat posetukset saadaan ulko-oven edessä!

Tänä aamuna lähdettiin vierailulle uuteen paikkaan, nimittäin kouluun. Äitini on koulunkäyntiavustaja ja jotenkin pelkkä suksien hakureissu koululta muuttui Pöpön esittelykierrokseksi. Käytiin moikkaamassa muutamaa erityisluokkaa ja Pöpö oli kiltisti valjaissa sylissäni, sillä aikaa kun oppilaat kävivät silittämässä. Vähän jännitti pojua, mutta tosi reippaasti malttoi olla.

Kyläilemässä

Käytiin eilen Pöpön kanssa vierailulla kissakaverin luona. Kyseessä oli jo tuttu vanhempi herrasmies Luca (Igora Gleb), siperialainen myös. Kissat ovat jo kerran aikaisemmin olleet tutustumassa toisiinsa ja tälläkin kertaa kiltisti vähän haisteltiin ja katseltiin, kunnes Luca meni omalle matolleen makoilemaan ja tarkkailemaan Pöpön tutkiskellessa ympäristöä.

Luca on ollut meillä aikaisemmin pari kertaa hoidossa omistajien reissun aikana ja on oikeastaan syy miksi päädyimme itsekin siperiankissan valitsemaan kaikkien rotujen kirjavasta joukosta. Luca suorastaan hurmasi meidät ja positiivista oli myös se, ettei miehelle tullut lainkaan allergiaoireita, vaikka pienempänä ollut jonkinverran kissoille allerginen. Siperiankissoiltahan sanotaan puuttuvan iholta FeLD 1 -proteiini, minkä katsotaan tekevän rodusta jossain määrin hypoallergeenisen. Tieteellisesti asiaa ei kuitenkaan ole todettu. (Lähde: www.siperiankissat.net) Tiedä sitten tuota, että johtuuko oireettomuus siitä vai kolahtiko rotu muuten kohdalleen vai onko allergia ylipäänsä laimentunut olemattomiin tässä vuosien saatossa, kun ei kuitenkaan ole kissojen kanssa oleilun suhteen pahemmin ongelmia ollut. 

Käydään varmaan jossain vaiheessa uudestaankin kyläilemässä, sen verran hyvin pojat näyttävät tulevan toimeen. Pöpö taisi olla vielä tänäänkin vähän väsy, kun nukkui suurimman osan päivästä ja vasta nyt illalla halusi leikkiä. Pieni vaihtelu arjessa tekee kuitenkin ihan hyvää ja ensi viikonloppuna olisikin toinen reissu jo tiedossa. Sitä sitten odotellessa!