Kokeiluja ja kuulumisia

Meille on tullut tällä viikolla paljon paketteja. Pöpö on tietenkin toiminut eturintaman purkujoukoissa, lähetyksentarkastajana ja tavaroiden nuuskuttelijana. Joukossa oli jopa yksi Pöpölle tarkoitettu lähetys saksanmaalta; vähän miamoria varamuonaksi, oma "haisurotta" uudeksi leluksi (tekee niin villiksi, että tekee mieli painia myös mamman jalan kanssa) ja uutta kissanhiekkaa.



Päätin tilata kokeiluun Porta Pine -mäntykissanhiekkaa, jota myös Kissankujeissa on aiemmin testattu. Olen miettinyt ja puntaroinut ja jahkaillut hiekan vaihtoa puupohjaiseen jo monta kuukautta, mutta nyt tein päätöksen uskaltautua vaihtoprojektiin.

Syy miksi haluan vaihtaa tähän asti käytössä olleen mikrohiekan puuhiekkaan, kulminoituu lähinnä kolmeen asiaan:

1. Ekologisuus: ainakin talousjätteen kannalta, kun hävityksen voi suorittaa biojätteeseen/kompostiin.

2. Keveys: reissaamme niin usein, että mikrohiekkaa täynnä olevan hiekkiksen raahaaminen mukana alkaa käydä rasitteesta. Ei ole meinaan ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun hiekkis meinaa hajota hiekan painosta rappukäytävään... (toki voisi hommata erillisen pienemmän matkahiekkiksen, mutta kannellinen on reissussakin kivempi, ettei kyläpaikkojen lattiat ui hiekassa)

3. Hengitystieystävällisyys: tästä en toki ole niin varma, koska pölyävyyden todellinen taso selviää vasta käytössä, vaikka pussissa lukeekin pölyämätön. Uskoisin kuitenkin, että puupöly on savipölyä pienempi haitta. Ehkä mieskin pystyisi tämän hiekan kanssa puhdistamaan hiekkiksen, sillä mikrohiekka alkaa häntä heti ahdistaa ja yskittää. Samasta syystä hiekkiksen on täytynyt olla kannellinen ja luukullinen täysin suljettu laitos. Mahdollisesti Pöpönkin keuhkoille ja nenälle siis suuri parannus.

Vaihdosta tulee kuitenkin pitkällinen projekti, sillä en uskalla huushollin ainoaan hiekkikseen vaihtaa tuosta vain tuntematonta hiekkaa, sillä Pöpö on koko ikänsä käynyt asioillaan vain Compact Caren talkintuoksuisella hiekalla. Ajattelin alkaa lisäämään viikoittain pienen määrän uutta hiekkaa vanhan hiekan sekaan ja kasvattaa näin hiljalleen uuden hiekan määrän dominoivaksi ja vaihtaa vasta tämän jälkeen kokonaan puuhiekkaan. Hidas totuttelu toivon mukaan ehkäisisi mahdollisen hiekkanirsoilun, tarpeiden pidättämisen ja muualle tekemisen. En nimittäin osaa yhtään sanoa miten Pöpö mahdollisesti suhtautuu uuteen hiekkaan...

Aloitin myös viikko sitten "kakkapäiväkirjan" ja jatkan sen pitoa, jotta huomaan sitten heti mikäli nirsoilua alkaa esiintymään ja pissojen tai ulosteen määrät vähenevät uuden hiekan lisääntyessä. Toivottavasti näin ei käy, mutta jos käy niin sitten joudumme varmaan palaamaan takaisin vanhaan hiekkaan tai ainakin hidastamaan tahtia.

Lisäsin tänään ensimmäisen hölskäyksen puuhiekkaa hiekkiksen toiseen nurkkaan, katsotaan mihin projekti lähtee etenemään!



Liityin myös vihdoinkin SAGIK ry:hyn eli Suomen Agility Kissat ry:hyn. Sain postissa estemittojen lisäksi viime vuoden jäsenlehdet, jotka Pöpö heti omi itselleen. Luuleekohan, että agilitytaidot imeytyvät suoraan lehdistä lihaksiin?

Kevennykseksi vielä loppuun yksi leikkivideo:

Arvoituksia

Mamma, mikset oo taas yli viikkoon kirjottanu tänne? Tuomitsen!

Me ollaan taaplailtu aika tavallista arkea, mitään kovin ihmeellista ei ole Pöpön maailmassa tapahtunut. Tosin eilen taas mystisesti katosi yksi lelu; samalla tavalla menetimme viime talvena pattereilla toimivan itsestään liikkuvan ötökän. Se vain hävisi eikä ole näkynyt sen jälkeen. Uusi lelu eli rikkinäinen puhelinlankaponnari katosi kirjahyllyn läheisyydessä ja nyt epäilen, että molemmat lelut saattavat löytyä kirjahyllyn taustakolosta. En kuitenkaan vielä jaksanut ruveta painimaan pölypeikkojen kanssa, joten pelastusretki saa vielä odottaa...

Olen myös huomannut Pöpön turkissa jännän jutun. Pöpöllä on nimittäin joka puolella selkää ja kylkiä yksittäisiä mustia karvoja, sekä yksi musta viiksi- ja kulmakarva. Mies bongasi tänään myös yhden irronneen raidallisen karvan, jossa oli tummia ja vaaleita raitoja. En yhtään tiedä onko tällainen miten tyypillistä, mutta mielenkiintoista mielestäni.

Pöpö on nauttinut myös letkeistä torkkutuokioista, kuten näemme alla:

Polku pihalla

Hiukan kuulumisia tähän väliin. Oltiin taas useamman päivän reissussa vanhempiemme luona ja Pöpö pääsi ahkerasti ulkoilemaan. Muutenkin energiaa riitti ja sitä käytettiin ulkoilun lisäksi leikkimiseen ja parin pienen tuhonkin tekemiseen (onneksi tuhottu omaisuus oli vain pahvista tehty "taustalevy", jonka uusii helposti). On muuten jännä juttu, että ruokakin maistuu reissussa aina paremmin! Kupille suorastaan kirmataan, kotona paikalle lähinnä löntystellään.

Astmamaskia on onnistuttu ihan hyvin käyttämään ja äitinikin sai hyvin annettua Pöpölle lääkkeet yhtenä aamuna. Huomattiin tosin kortisonipiikin vaikutuksen lakattua, ettei hengitettävä lääke toiminut yhtä tehokkaasti, vaan äänekäs hengittely on palannut. Saatiin ohjeet jatkaa piipun käyttöä vielä muutama viikko yhden lääkesuihkauksen sijaan kahdella suihkauksella. Katsotaan miten tuo annostus nyt sitten tepsii.

Lopuksi vielä lyhyt kuvallinen ulkoilutarina Pöpöstä, joka jo uskaltaa lähteä kuistilta lumipolulle kävelemään:

Ooh, ulkona on kutsuva lumihanki!

Täällä sitä ollaan seikkailemassa!

Polku vie, minne lie...

Maski naamalla

Pöpö on saanut nyt viikon verran astmalääkkeitä hengityspiipun kautta. Eläinlääkärissä saatu kortisonipiikki auttoi hengitykseen, joten Pöysterille määrättiin sitten muutaman viikon astmakuuri. Kahden viikon ajan avaavaa ja hoitavaa lääkettä kahdesti päivässä, jonka jälkeen vielä viikko molempia kerran päivässä. Tämän kuurin jälkeen sitten enää vain tarvittaessa.

Maskin käytön aloitus oli hieman ongelmallista, sillä olimme saaneet tohtorilta neuvoja että maskiin kannattaa laittaa vaikka herkkuja sisään ja antaa kissan syödä niitä sieltä, jotta maskiin yhdistyisi jotain mukavaa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toiminut, sillä herkut joko putosivat liian syvälle piippuun tai jäivät kumireunuksen alle niin ettei Pöpö niitä löytänyt. Meillä on siis vauvoille tarkoitettu maski, ei se kissojen oma.

Pöpö hyväksyi kuitenkin systeemin, jossa herkutan aina muutaman hengenvedon jälkeen. Herkut maistuvat ja kehräys kuuluu koko toimenpiteen ajan, mutta maskista pyristellään aina kauemmas. No, kyllä kai itsekin pyristelisin, jos jokin niin kuminhajuinen tungettaisiin koko naamani peitoksi. Haisee nimittäin tosi voimakkaasti se maski.



Aluksi näytti myös siltä, ettei piipun venttiili liiku Pöpön hengittäessä, mutta se osoittautui sitten vain omaksi "sokeudekseni", koska mies näki heti venttiilin liikkeen tullessaan katsomaan. Kunhan maski on vain hyvin naamalla niin kyllä se silloin tuntuu ihan hyvin toimivan.

Lääkettä antaessa otan Pöpön syliin reisieni päälle selälleen tai kyljelleen eli samaan asentoon missä kynnetkin leikataan, joten asento on Pöpölle tuttu ja turvallinen. Toisella kädellä annan sitten lääkettä ja toisella pitelen vähän tassuista, sillä Pöpöllä on tapana tarrata etutassuilla kiinni maskista ja työntää se pois naamaltaan. Ihan kymmentä hengenvetoa ei yleensä saada yhteen putkeen, vaan välillä pitää antaa herkku ja jatkaa sitten vielä muutama hengenveto. Apteekissa sanottiin, että venttiilin pitäisi pitää lääke piipun sisällä, jos tällainen lyhyt tauko täytyy pitää.

Vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa tätä rutiinia. On jäänyt agility ja temppuilu nyt taka-alalle, kun päivän herkkuhetket kuluvat tuossa lääkerumbassa.