Pöpö on vihdoin kunnostautunut leipomisen saralla. Ei ole poju oikein koskaan leiponut syliin tullessaan, vaan harrastanut enemmänkin pyörimistä ja sitten niille sijoilleen lösähtämistä. Viime aikoina Pöpö on alkanut silloin tällöin leipomaan muutaman tassun painalluksen verran tultuaan syliin. Saa nähdä lisääntyykö leipurointi.
PS. Katsotaan, jos onnistuisi nyt kevätpuolella vähän aktiivisemmin tämä bloginkin päivittely :)
Zetorkin vasta opettelee leipurointia. Ilona on mestari!
VastaaPoistaSe on taitolaji, ei ihan joka katilta luonnistu!
PoistaKyllä se leipurointikin kannattaa aina välillä. Ihmiset saattaa ihan kiljua riemusta, jos pääsee leipomishommiin leikkaamattomilla kynsillä. :) -Alfred
VastaaPoistaTästä syystä voi kyllä olla ihan iloinen, ettei oma kissa ole leipovaisinta sorttia :D Vaikka on se kyllä nähty, ettei paljon vaadi kun jo tulee housuihin reisien kohdalle reikiä
PoistaKissa leipuroi silloin kun kissalle sopii, nih! T. Olga
VastaaPoistaLeipurointi on ihanaa! T. Sofi
En tiedä tahonko itekään tavaksi ottaa, lösähtäminen on kivempaa!
Poista- Pöpö
Se on kyllä jotenkin niin ihanaa, kun kissa tulee syliin ja leipoo edes hetken. :)
VastaaPoistaNiin on :) ainakin, jos kynnet eivät ole antaumuksella mukana
PoistaMiehet on kunkkuja eikä mitään leipurilällyröitä! -Rufus
VastaaPoistaHyvin sanottu tuokin! Kyl määkin mieluummin oisin kunkku kuin mamin pieni pallero joksi aina välillä haukutaan..
Poista- Pöpö
Leipuri-Pöpö! :) On kyllä vaikeita valintoja.
VastaaPoistaMeillä on duunissa 4 leipuria ja kissoilla liian harvoin leikatut kynnet. Sanoisinko, että tykkäisin siitä enemmän jos päällä olisi toppapuku ;D
VastaaPoista