Pöpö joutui tällä viikolla kahdesti eläinlääkäriin. Päätettiin käydä tutkimassa löytyisikö jotakin syytä sille miksi Pöpö toisinaan hengittää kovaäänisesti. Nukkuessaan se on tuhissut aina, mutta nyt syksyn aikana ovat hiljalleen lisääntyneet myös hetket jolloin Pöpön hengittämisen ääni on myös hereilläollessa poikkeuksellisen kuuluvaa. Hengitys ei kuitenkaan ole ollut rohisevaa tai muuten omituisen kuuloista, se on kuulostanut lähinnä vain tavalliselta hengitykseltä joka sattuu olemaan kovaäänisempää, joten emme heti tästä huolestuneet.
Ennen joulua aloimme kuitenkin miettiä, että kyllä tämä jatkuva vaiva kannattaa käydä tarkistuttamassa ja lomien jälkeen varasimme ajan eläinlääkärille tämän viikon tiistaille. Lääkärissä Pöpö rauhoitettiin ja tutkittiin nielu sekä otettiin röntgenkuva keuhkoista. Nielu ja keuhkot näyttivät normaaleilta, mutta röntgenkuvissa sydän näytti epätavallisen pyöreältä, joten ultrattiin vielä varmuuden vuoksi. Ultrasta ei kuitenkaan selvinnyt oliko myös sydämen seinämissä paksuuntumista vai ei, joten meille varattiin varmuuden vuoksi tälle päivälle aika tarkempaan sydänultraan ja HCM-tutkimukseen toiselle klinikalle.
Tässä vaiheessa ei voinut olla miettimättä, että entä jos Pöpöllä olisikin HCM (hypertrofinen kardiomyopatia), joka on kissojen yleisin sydänvika. Pöpön emo ja isä on molemmat HCM-ultrattu, mutta se ei silti täysin sulje pois mahdollisuutta etteikö se jostain jälkeläisille voisi periytyä.
Tänään sitten suuntasimme taas auton kohti eläinlääkärin vastaanottoa. Jouduimme hetken odottelemaan ennen kuin pääsimme tutkimushuoneeseen, mutta onneksi Pöpö oli rauhallinen häkkinsä suojissa vaikka samoihin aikaan saapui vastaanottotiskille myös iso koira. Tutkimushuoneessa Pöpö ei olisi halunnut tulla pois häkistä, eikä oikein rentoutunut tutkimuspöydälläkään. Tällä kertaa Pöpöä ei myöskään rauhoitettu, vaan sai maata hereillä kyljellään koko tutkimuksen ajan. Poika oli tosi hienosti, vaikka pelottikin aika kovasti, raukka ihan tärisi. Ultrasta saatiin onneksi sitten ilouutisia, sydämen seinämien paksuudet olivat normaaleissa viiterajoissa, joten HCM voitiin sulkea pois.
Pöpön oireiden syy oli kuitenkin yhä epäselvä, joten lääkäri halusi ottaa vielä ilman rauhoitusta yhdet röntgenkuvat, joissa näkyisi koko henkitorvi. Pääsin itsekin lyijyliivit päällä avustamaan ja pitelemään Pöpöä paikoillaan. Kuvat saatiin hyvin otettua, vaikka Pöpö pari kertaa meinasikin juuri kuvaushetkellä nousta ylös.
Eläinlääkärin mielestä henkitorvi näytti kuvissa melko kapealta Pöpön kokoiselle kissalle ja ilmeisesti voi olla se syy miksi hengitys on sellaista kun on. Keuhkoputkissa näkyi myös lieviä muutoksia, jotka voisivat viitata astmaan. Pöpölle annettiin kortisonipiikki ja minulle ohjeet seurata pari viikkoa auttaisiko kortisoni hengitykseen, ja jos siitä on hyötyä niin harkita sitten myös astmamaskin käyttöönottoa.
Pahimmalta onneksi vältyttiin ja nyt sitten katsellaan miltä tilanne parin viikon päästä näyttää. Pöpö oli tyytyväinen päästyään klinikalta kotiin ja sai palkinnoksi reippaudestaan roiman annoksen yhtä lempparimärkäruokaansa, jota vielä löytyi kaapista.
