Uusi ulkoasu

Vähän muutosta blogin ulkoasuun. Oli niin talvinen tuo edellinen banneri, vaikka yksi talvikuva pääsi silti tähän uuteenkin. Pitää katsella kesällä kesäaiheista sitten, kun saa otettua Pöpöstä kesäisempiä kuvia.

Lumet ovat alkaneet jo hiljalleen sulaa täältäkin, tosin hyvin hitaasti ja osittain. Onnistuttiin silti eilen löytämään Pöpön kanssa nurmikkoa talon nurkalta. Tuo nurkka on Pöpön suosikkipaikka ihmetellä autoja ja ohikulkijoita turvalliselta etäisyydeltä niin, että itse pysyy piilossa.

Leikkikuvia

Otin tänään vähän leikkikuvia Pöpöstä. Ekassa kuvassa leikitään uudesti syntyneellä bird-kepillä. Siitä irtosi leikin riehassa pari viikkoa sitten kaikki höyhenet ja se musta kumijuttu, joka niitä piti kiinni. Laitoin sen tilalle leluun vihreän villalankanyytin, joka osoittautui Pöpön mielestä ihan yhtä mahtavaksi kuin alkuperäinenkin lelu.

Myös ihan tavallisesta langanpätkästä revittiin hupia. Ei tosin kovin pitkäksi aikaa, sillä pelotti, että Pöpö syö sen jos saa tassuihinsa.

Kevätaurinkokin on ilahduttanut koko viikon, mutta se on tuonut tullessaan aikaisemmat herätykset. Varmaan yli kuukausi kului niin, että Pöpö sai nukkua koko yön makuuhuoneessa, mutta tällä viikolla tomerat varpaisiin kohdistuneet herätykset ovat alkaneet heti valoisan tultua, joten aamuisin poika on jouduttu häätämään oven toiselle puolelle. Opetukset kaaputuksen hyödyttömyydestä vaikuttivat myös unohtuneen, mutta parin päivän jälkeen taas muistuneet mieleen.

Pitäisi kyllä varmaan käydä valjastelemassa nyt viikonloppuna, kun on näin hieno keli!

Pöpö ja vanha tietokone

"Mikäs tämä hökötys on? Jokin ruokamaatti? Vähän kyllä nälättäis..."

"Vaiko kenties astinlauta ylemmille lakeuksille?"

"Mamma, mikä tää on?"

"Täh?! Tietokone... no ei voi olla... Ois vaan ollu ruokalaatikko."

Iloinen jälleennäkeminen

Olin pari päivää Helsingissä ja Pöpö sekä miespalvelija jäivät kotiin. Tulin toissapäivänä entiseen kotikaupunkiin ja toiset saapuivat eilen aamulla. Pöpö pyöri ympärillä, kun päästin sen häkistä, mutta ei sen enempää kuin tavallisestikaan. Taisi olla niin kivaa poikien kesken, ettei mammaa ehtinyt tulla liian ikävä. Nostin pisteitäni kuitenkin sillä, että toin reissusta tuliaisiksi höyhenisen ankkalelun ja ruokamaistiaisen.

Heti, kun Pöpö oli tutkinut paikat, se asettui ikkunalle tarkkailemaan lintuja. Lähti myös mielellään terassille ihmettelemään ja viihtyi jo paremmin kuin viimeksi, vaikkei halunnutkaan pihapolkua puoltatoista metriä pidemmälle kävellä.

Pöpö sai myös syödä elämänsä ensimmäisen broilerinsiiven. Olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla miten kaula tai siipi maistuisi, mutten ole viitsinyt hankkia niitä kun eläinkaupoissa pakkauskoot ovat niin suuria ja Pöpö syö niin paljon kuitenkin teollista, ettei uskaltaisi usein edes antaa ettei ravinnon kalsiumit nouse liian suuriksi.

Tosi hyvin kuitenkin maistui! Pöpö tajusi heti homman jujun, raahasi siiven kupista lattialle ja alkoi rouskuttamaan. Ei kauaa nokka tuhissut. Harmi kyllä tapahtumasta ei saatu kuvamateriaalia, kun seurasimme niin innoissamme järsimistä ettei kuvaaminen ehtinyt käydä mielessä. Nyt kuitenkin tietää, että kelpaa. Olisihan luisten lihojen syöminen hyvää hammastyötä, joten kai voisi harkita jos silloin tällöin antaisi.

Tänään myöhemmin vaihdetaan sijaintia miehen vanhemmille. Alla Pöpön ilme, kun se kuuli asiasta...

"Siellä on se hurtta, eikö ookkin?! Kuulin huhua, että se oli jo etsinyt minua. Ääk!"