Arkipäivän arkkityyppi

Naukujainen

Pöpöllä on ollut rauhaisa viikko nyt kun palasimme takaisin kotiin. Höyhenhuiskaa on retuutettu ahkerasti ja muutenkin riehuttu ja söpöiltykin. Toissapäivänä olin lähdössä töihin, kun Pöpö tassutteli eteiseen ja heittäytyi selälleen jalkoihin kerjäämään maharapsuja. Hassulainen.

Kastraation jälkeen Pöpö on muuten ollut käytökseltään aika samanlainen kuin ennen sitä, mutta yksi asia on muuttunut. Ja tämä asia on äänenkäyttö. Pöpö oli pienenä ihan hiljainen, eikä virkkanut juuri mitään ikinä satunnaisia kurnutuksia lukuunottamatta, mutta nyt pojusta on tullut paljon puheliaampi. Naukuu paljon enemmän ihan isoonkin ääneen.

Muutos on aika hämmentävä, sillä itse olin ainakin siinä luulossa, että leikkauttaminen saattaa pikemminkin hiljentää kovimpia naukujia, mutta näköjään myös toisinpäin. Vaikka voihan tuo naukuminen ihan aikuistumisestakin johtuvaa, en tiedä. Ei onneksi ihan mahdottomasti tai kokoajan nau'u, mutta huomattavasti enemmän ja äänekkäämmin kuin ennen.

Eniten kyllä tuntuu ääntään käyttävän silloin, kun on tylsää tai haluaa muuten huomiota. Ilmoittaa myös ääneen, kun haluaa parvekkeelta sisälle; aikaisemmin vain hyppäsi tuolin selkänojalle katsomaan ikkunasta sisälle, kun sai tarpeekseen ulkoilusta.

Saa nähdä jääkö muutos pysyväksi.

Pöpö, kuihtuneiden kasvien valtakunnan naukuva valtias

Koiria ja koululaisia

Ajeltiin perjantaina taas kahden tunnin ajomatka entiseen kotikaupunkiin minun ja miehen vanhempien luokse Pöpö mukana. Ajomatkan aikana Pöpö nukkui ja perillä oltiin vasta vähän ennen yhdeksää, joten poika sai ruokaa ja jäi sitten torkkumaan miehen veljen huoneeseen, kun ihmiset menivät saunaan.

Lauantaina tutustuttiin taas varovasti Rontti-koiraan. Päästettiin Rontti vähäksi aikaa valvovan silmän alla samaan huoneeseen ja sujui yllättävänkin mukavasti. Rontti oli aika rauhallisesti, eikä pahemmin höseltänyt vaikka olisikin kovasti halunnut Pöpöä haistella ja tutustua. Pöpö oli edelleen vähän varuillaan ja murisi, jos koira tuli liian lähelle, mutta ei sähissyt. Jos Rontti makoili vähän kauempana, Pöpö vain tarkkaili ja alkoi alun jälkeen olla rennommin. Näyttää jo sen verran hyvältä, että eivätköhän nuo jossakin vaiheessa pysty samoissa tiloissa olemaan, jee.

Pöpö ei viettänyt tässä jemmassa onneksi koko aikaa.

Leppoisa Rontti

Pari kertaa piipahdettiin myös ulkona, mutta harmi kyllä Pöpö taantui takaisin arkajalan tasolle, vaikka torstaina ja perjantaina seikkailtiin jo tosi rohkeasti kotona sisäpihalla. Nyt ei meinannut taas uskaltaa lähteä kuin metrin päähän ulko-ovelta, ellei sitten kantanut vähän kauemmas minkä seurauksena hirmuinen pyrkiminen takaisin sisälle. No, mutta uudet ulkoilumaastot, joten onhan se pelottavampaa kuin oma sisäpiha, jossa on jo varmaan ainakin kymmenen kertaa käyty. Keli oli kyllä nätti, mutta kovinkaan hyviä posetuskuvia ei ymmärrettävistä syistä ehtinyt räpsiä.

Parhaat posetukset saadaan ulko-oven edessä!

Tänä aamuna lähdettiin vierailulle uuteen paikkaan, nimittäin kouluun. Äitini on koulunkäyntiavustaja ja jotenkin pelkkä suksien hakureissu koululta muuttui Pöpön esittelykierrokseksi. Käytiin moikkaamassa muutamaa erityisluokkaa ja Pöpö oli kiltisti valjaissa sylissäni, sillä aikaa kun oppilaat kävivät silittämässä. Vähän jännitti pojua, mutta tosi reippaasti malttoi olla.

Kyläilemässä

Käytiin eilen Pöpön kanssa vierailulla kissakaverin luona. Kyseessä oli jo tuttu vanhempi herrasmies Luca (Igora Gleb), siperialainen myös. Kissat ovat jo kerran aikaisemmin olleet tutustumassa toisiinsa ja tälläkin kertaa kiltisti vähän haisteltiin ja katseltiin, kunnes Luca meni omalle matolleen makoilemaan ja tarkkailemaan Pöpön tutkiskellessa ympäristöä.

Luca on ollut meillä aikaisemmin pari kertaa hoidossa omistajien reissun aikana ja on oikeastaan syy miksi päädyimme itsekin siperiankissan valitsemaan kaikkien rotujen kirjavasta joukosta. Luca suorastaan hurmasi meidät ja positiivista oli myös se, ettei miehelle tullut lainkaan allergiaoireita, vaikka pienempänä ollut jonkinverran kissoille allerginen. Siperiankissoiltahan sanotaan puuttuvan iholta FeLD 1 -proteiini, minkä katsotaan tekevän rodusta jossain määrin hypoallergeenisen. Tieteellisesti asiaa ei kuitenkaan ole todettu. (Lähde: www.siperiankissat.net) Tiedä sitten tuota, että johtuuko oireettomuus siitä vai kolahtiko rotu muuten kohdalleen vai onko allergia ylipäänsä laimentunut olemattomiin tässä vuosien saatossa, kun ei kuitenkaan ole kissojen kanssa oleilun suhteen pahemmin ongelmia ollut. 

Käydään varmaan jossain vaiheessa uudestaankin kyläilemässä, sen verran hyvin pojat näyttävät tulevan toimeen. Pöpö taisi olla vielä tänäänkin vähän väsy, kun nukkui suurimman osan päivästä ja vasta nyt illalla halusi leikkiä. Pieni vaihtelu arjessa tekee kuitenkin ihan hyvää ja ensi viikonloppuna olisikin toinen reissu jo tiedossa. Sitä sitten odotellessa!

Haaste

Pöpö sai Marraskuun murusilta kivan haasteen. Säännöt ovat lyhennettynä tämän mukaiset:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta, joihon sinun tulee kertoa vastaukset.
Haastetun on keksittävä viisi uutta aihetta ja annettava haaste eteenpäin eri blogeille.

Monelta heräätte aamuisin?
Aikaisin siinä seitsemän tienoilla, viikonloppuna unohdan joskus herättää ja palvelijat saattavat nukkua jopa yhdeksään!

Paljonko saatte herkkuja päivässä?
Saan nykyään pienen kourallisen raksuja herkkuina, koska niitä on kuulemma niin paljon että pitää päästä eroon. Tykkään kyllä niistä ihan yhtä paljon kuin lihaherkuistakin!

Mikä on viikon paras päivä ja mitä silloin tapahtuu?
Vapaapäivä tietty! Koska silloin joku on aina kotona leikittämässä, paijaamassa ja antamassa ruokaa.

Mikä on teidän lemppari ruoka?
Ruoka on aina hyvää, mutta kaikkein parasta on possusuikaleet ja Miamor-pussit!

Mitä kivaa tapahtuu huomenna?
En tiedä yhtään! Eli siis mitä vain!

Ei haasteta tällä kertaa ketään jatkamaan, mutta Pöpö kiittää kivasta haasteesta :)

Pulla-Pöpö

Kylläpäs kului viikko nopeasti. Pöpö on viettänyt runsaasti aikaa parvekkeella nyt kun pakkaset eivät ole olleet kovat ja ottanut makuupaikakseen keittiönpöydän uuden kaitaliinan, jonka karvat ja kissanhiekka muuttivat mustasta punaharmaaksi alta aikayksikön. Olihan se toki arvattavissa, mutta kun se liina oli niin hieno ja meidännäköinen, että täytyi saada...

Yritin eilen illalla kuvata videota uudesta tempusta, mutta hämäryyden ja muiden seikkojen vuoksi vielä ei tullut julkaisukelpoista materiaalia. Uutta yritystä kunhan jossain vaiheessa ehtii niin ehkä jossakin vaiheessa saadaan temppuvideota bloginkin puolelle!

Perjantaina oli tarkoitus lähteä Pöpön kanssa kylään erästä siperiankissakaveria moikkaamaan, mutta se komeampi palvelija sairastui ja vierailua jouduttiin siirtämään. Myöskään ulkona ei olla viime viikonlopun jälkeen käyty, vaikka siitä Pöpö ei kovin pahoillaan taidakaan olla.

Myös ruokapuolelta sellaisia ilouutisia, että nyt ollaan muutamaan otteeseen syöty menestyksekkäästi broilerin jauhelihaa, jota aiemmin vähän välteltiin koska pariin kertaan Pöpö oksensi parin tunnin kuluttua sitä syötyään. Nyt ei kuitenkaan enää näyttäisi olevan mitään ongelmaa. Hyvin maistuu, eikä ole tullut takaisin ylös tai mennyt maha ripulille. En sitten tiedä mistä se aikaisempi johtui.

Pöpö on myös tänään kurotellut kohti uusia kulinaristisia elämyksiä, sillä tänään yritettiin tassuttaa itselle sekä mamman että iskän lautaselta kanankoipia. Yleensä Pöpö ei meidän lautasille tunge ja antaa syödä rauhassa kiinnostumatta sen enempää, mutta ilmeisesti tänään kana tuoksui ekstrahyvälle! Omituisempi mieltymys oli kuitenkin pakkomielle rahkapullaan. Naurattaa vieläkin, kun istuin aamulla pöydän ääreen syömään viimeistä rahkapullaa ja Pöpö makoili pöydällä samalla. Annoin ystävällisyyttäni toisen vähän haistaa mitä mamman kädessä on ja Pöpö suorastaan lumoutui rahkapullan tuoksusta. Sen jälkeen yritti koko ajan tunkea nuolemaan pullaa ja tassuttaa sitä hellästi pois kädestäni. Ei mitenkään liian tunkeilevasti, mutta kyllä huomasi että poika olisi mielellään ominut pullan itselleen. On se hupsu!