Viikonlopun ulkoilua

Käytiin kahteen kertaan valjastelemassa pihalla viikonloppuna. Alkaa jo vähän näyttää siltä, että Pöpö jo hieman uskaltaa siellä ollakin, vaikka kovasti silti takaisin sisälle menossa. Sunnuntaina bongattiin jopa puusta talitintti, jota Pöpö tarkkaili kiinnostuneesti.

Ihanat tavat

Kun kuun alussa tuli kerrottua Pöpön pahoista tavoista, niin kirjoitetaanpa nyt sitten vastapainoksi pojan söpöimmistä tavoista.

Hellyydenkipeys: Pöpö on ihan tajuton sylivauva. Tulee joka päivä - monesti useammankin kerran päivässä - oma-aloitteisesti syliin nukkumaan/rapsuteltavaksi, jos olen sohvalla tai istahdan hetkeksi lattialle tai silloin kun istun vessassa!

Temppuilu: Heti, kun herkkupussi rapajaa niin Pöpö on valmis hyppimään renkaan läpi ja paiskaamaan tassua vaikka hamaan tulevaisuuteen asti. On tosi kivaa opetella uusia temppuja, kun kissa on niin motivoitunut. Kaverikin totesi pari päivää sitten harjoituksiamme katsellessaan, että Pöpö on kuin koira, kun tuijottaa herkkua niin kiinteästi vieressä nököttäen. Pöpö osaa tällä hetkellä istua, antaa tassua, hypätä renkaan läpi ja nyt on työn alla temppu, jossa menen itse makaamaan lattialle, nostan jalat ylös ja kissa hyppää jalkapohjien päälle tasapainoilemaan.

Kaikkiruokaisuus: Ei ole vielä tullut vastaan pöperöä, joka ei olisi Pöpölle kelvannut. Niin purkkiruuat, raksut, lihat kuin sydämetkin ovat kadonneet parempiin suihin ilman sen suurempia ongelmia. Helpottaa kyllä ruokavalion suunnittelua kummasti!

Kurnutus: Joskus Pöpö on näkevinään katossa jotakin, menee ihan lyttänäksi, alkaa vaanimaan ja päästää semmoista söpöä kurnutus-ääntä ennen kuin juoksee hippulat vinkuen asunnon toiseen päähän. Ollaan mietitty monta kertaa mitä se siellä katossa oikein näkee, mutta taitaa olla niitä kissojen salaisuuksia, kun ei me kaksijalkaiset tajuta!

Oven takana odottelu: Aina silloin, kun Pöpö on jouduttu häätämään yöllä makkarista (jos on nätisti, saa nukkua meidän kanssa, mutta sitten jos raapii/pureskelee tolkuttomasti yöllä varpaita tai hakkaa kaihtimia niin joutuu pois), on Pöpö aamulla oven takana makaamassa ja odottamassa että ensimmäinen nousee ja avaa oven. Tulee myös lähes aina ulko-ovelle vastaan, kun tullaan kotiin jostakin.

Tehdään tästä samantien haaste! Kaikki voivat vapaasti ottaa haasteen vastaan ja kertoa omien kissojensa söpöimmistä tavoista ne kaikkein söpöimmät.

Riehumista ja paljastuksia

Kulunut viikko on ollut aika toimelias. Pöpö toipui kastraatiosta ilman mitään ongelmia ja otettiin nyt myös ruokavaliosta pois osa päivittäisestä raksuannoksesta. Aikaisemmin Pöpöllä oli siis raksuja koko ajan tarjolla aktivointipallossa ja niitä meni yleensä melkein 40-50g päivässä, mutta nyt ollaan annettu vaan 20-25g päivässä. Märkäruokaa saa edelleen saman määrän mitä aikaisemminkin.

Koko viikon ajan poika on tuntunut myös ihan superenergiseltä ja leikkisältä. Joka päivä, kun olen tullut töistä kotiin, on leikitetty ja puuhailtu yhdessä kissan kanssa kaikkea varmaan parin tunnin ajan ennen kuin palvelijan on lupa istahtaa sohvalle huilaamaan, ja illalla vielä lisää :D Myös uusi huomionkerjäämiskikka havaittu: telkkarin ruudun kaapiminen! Onneksi ei sentään vielä ole naarmuja tullut.

Ulkonakin ollaan käyty pikaisesti pari kertaa, vaikka nyt ei olekaan niistä kerroista kuvamateriaalia. Viimeisimmällä kerralla tuli pihalla vastaan naapurin rouva villakoiransa kanssa ja Pöpöä ihasteltiin kovasti. Kovin rohkea Pöpö ei vieläkään pihalla ole, mutta uskalsi ehkä viitisen metriä seinän viertä pitkin hiipiä tutkimassa ihan oma-aloitteisesti. Ja huomasi kyllä, että alkoi jo uteliaasti vähän kurkottelemaan kaulaansa ja katselemaan muuallekin, vaikkei vielä keskemmälle pihaa oikein uskaltanutkaan lähteä.

Poimittiin myös Nupun ja Jujun blogista salaisuushaaste, joten paljastetaanpa Pöpön salaisin salaisuus. Poika on nimittäin alkanut harrastaa kissabalettia uuden bird-kepin kanssa. Miehekäs katti muuttuu hyvin äkkiä noloksi, jos joku huomaa sen sievästi sipsuttelemassa siroilla takajaloilla höyhenotus partnerinaan. Ja kyllähän joku hämärä paparazzi on heti ollut kameran kanssa asiaa todistamassa:

Piruetti-Pöpö

Eläinlääkärillä

"Miks on jotenkin kumma olo? Mitä oikeen kuvaat?"

Eilen Pöpöllä oli siis aika kastrointiin iltapäivällä kolmen aikaan. Olimme saaneet ohjeet, että kuusi tuntia pitäisi olla syömättä ennen operaatiota, joten Pöpö sai vielä aamulla mukavan aterian nautittavakseen. Lähdön hetkellä ei tarvinnut kuin nostaa kuljetushäkki olkkarista eteiseen niin Pöpö jo meni sinne valmiiksi makoilemaan. Onneksi hänen kanssa on niin helppo lähteä matkaan!

Löydettyämme perille emme joutuneet odottelemaan kuin hetken odotustilassa, jonne juuri tassutteli lääkärinhuoneesta iso saksanpaimenkoira. Koira ei tainnut Pöpöä huomatakaan ja poika tarkkaili hiljaa ja rauhallisena hurttaa häkin perukoilta. Lääkäri oli mukava ja antoi hyvät ohjeet mukaan. Itse operaatiossa kesti tosi vähän aikaa, ihan yllätyttiin, ja sitten saatiinkin jo uninen kissa mukaan ja kotimatkalle.

Pöpö heräili rauhoituksesta jo matkan aikana ja melkein heti kotiin päästyämme istua tanotti häkissä odottaen ulospääsyä. Varmuuden vuoksi odotettiin vielä vartti, vaikka ell olikin sanonut, että kunhan poika istuu hyvin pää pystyssä niin voi päästää vapaaksi. Ensimmäinen tunti meni melkein siinä, kun Pöpö halusi pestä alapäätään ja palvelijoita vähän huolestutti, ettei nyt nuolisi liikaa. Ensimmäisen hämmennyspesun jälkeen kuitenkin lopetti ja sitten muutaman tunnin vain istuskeli ihmettelemässä miksi olo on näin pöhnäinen, jonka jälkeen alkoi pyörimään keittiössä siihen malliin, että nälkä, ja illalla jo hyppeli ihan normaalisti kiipeilypuuhun.

Tänäänkin on aamulla ollut jo ihan oma itsensä, vuoroin leikkinyt, syönyt, haahuillut ja riehunut melkein koko aamupäivän.

Painokin katsottiin ja vaaka näytti jo lukemaa 4,2kg! Iso poika alkaa olla.

Oven takana odotti paketti

Tänään saapui suuri ja odotettu zooplus-paketti, jota olikin jo innolla odotettu. En voinut vastustaa Pöpö ei voinut vastustaa kiusausta, joten paketti oli avattava heti, vaikka olin vain lyhykäisellä tauolla. Kuvat joutuivat odottamaan vielä siihen asti, että pääsin töistä, mutta onneksi silloin oli vielä valoisaa.

 

Ruokaa tietysti tarvittiin lisää. Applawsin pusseille oli tullut näköjään uudet ilmeet ja avaussysteemi oli ainakin minusta tosi näppärä! Otettiin ihan näitä perus kanamuroja, ainakin parin maistiaisen perusteella näytti Pöpölle kelpaavan. Meillä oli aikaisemmin Applawsin penturaksua, mutta siirryttiin nyt tähän aikuisraksuun, jotta olisivat vähän paremman kokoisia aktivointipallosta tarjottaviksi.

Märkäruokia ei otettu yhtään uusia tuttavuuksia tällä kertaa, vaan tilasimme niitä, jotka jo olivat hyväksi havaittuja. Tajusin tietysti vasta tilauksen tekemisen jälkeen miettiä olisiko kannattanut tilata jo aikuisruokia, koska Pöpö on huomenna menossa kastroitavaksi, ja mietin alkaako sen jälkeen sitten miten helposti/nopeasti lihomaan liikaa penturuuista, vaikka kasvavahan tuo vielä on... Mutta katsellaan tilannetta sitten ja Feringa Duot ja Bozita Large ovat kuitenkin jo oikeastaan aikuisruokia, joten kai sitten vuorotellaan niitä Miamorin ja Animondien kanssa.

Otettiin herkkupuolelta kokeiluun Rocco-merkkisiä koirien kuivattuja ankanrintasuikaleita hammashuoltoa varten. Kissojen lihaiset herkkutikut olivat sen verran hintavampia, että päätin kokeilla näitä. Oli hyvin onnistunut ostos sen perusteella miten innoissaan Pöpö säntäsi tätä herkkua pureskelemaan! Dokas-herkut tulivat kaupan päälle raksupussin kylkiäisenä ja näyttävät sen verran isoilta, että ajattelin niitä vähän saksia ja käyttää sitten koulutusnamuina.

Tilattiin lisää myös huiskaleluja, sillä niitähän menee ja kokeiluun myös bird-keppi, joka vaikutti Pöpöstä tosi kivalta lelulta. Ryhdistäydyttiin myös terveysasioissa ja hommattiin vihdoinkin Pöpölle oma ensiapulaukku, josta löytyy mm. siteitä, kertakäyttöruisku ja kirppukampa. Ihan hyvä hankinta olla varalla, kun otetaan huomioon ettei meidän ihmisten lääkekaapista löydy mitään laastaria kummempaa.

"Mitään en ala!"

Odotetuin ostos oli kuitenkin uudet valjaat, jotta päästäisiin taas ulkoilmaa haistelemaan. Pentuvaljaat jäivät Pöpölle pieniksi marraskuussa ja nyt hommattiin isojen kissojen xxl-kokoiset niin nyt mahtuu! Ulkoilman lisäksi parissa kuukaudessa oli ehtinyt myös unohtua se, ettei valjas ole lelu ja vähän kinasteltiin pojan kanssa, että puetaanko härpäkkeet päälle vai mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Mamma kuitenkin voitti herkuilla lahjomisen voimalla ja uudet valjaat saatiin päälle ja säädettyä istuviksi. Sitten kissa muuttui veteläksi madoksi keittiön lattialle ja totesi, ettei aio evää lotkauttaa ennen kuin pakkopaita riisutaan, mutta eihän siinä mikään auttanut vaan pihalle mentiin.

"Joks mennään takasin sisälle?!"

Ulkona oli vähän pelottavaa ja varmuuden vuoksi piti kulkea maha maata pitkin. On se kuitenkin eri asia kulkea itse siellä pihamaalla kuin vain kuikuilla turvallisesti ikkunasta ja parvekkeelta. Pari naapuriakin käveli ohi, mutta eniten taisi pelottaa ihan se ulkoilu itsessään. Ehkä se siitä vielä lähtee, jos nyt vähän useammin päästäisiinkin ulos. Harmi vaan sinänsä, että meidän sisäpiha on aika karu eikä siellä ole paljonkaan tutkittavaa :(

Kiipeilypuun kuningas

Yksi elämän virstanpylväs on jälleen saavutettu, sillä eilen Pöpö hyppäsi ensimmäistä kertaa omin avuin kiipeilypuun ylimmälle oksalle. Kyllä mamma ja iskä olivat ylpeitä!

Puun ylimmän ja keskimmäisen tason korkeusero oli rakennusvaiheessa jäänyt vähän turhan suureksi, mikä tietysti huomattiin vasta kasausvaiheessa. Emme käyneet silloin enää asiaa korjaamaan, koska puu oli sahattu ja rakennettu toisaalla omien työkalujen puutteesta johtuen. Päätimme jättää ylimmän tason "miehuuskokeeksi" ja totesimme pojun kasvaneen isoksi sitten kun sinne pääsee.

Nyt se päivä on koettanut ja sen kunniaksi Pöpö suostui muutamaan poseerauskuvaan:

"Pääsisikö tästä vielä korkeammalle?"

"Tässä vähän pesen ihtiäin."

Tehdä tekaisin vielä eilen illalla kangaspäällisen tason päälle, jotta kynnet saavat vähän paremman otteen.

Pahat tavat

Pöpö on erittäin vilkas ja kekseliäs pieni otus, joten ei ole mikään yllätys, että toisinaan hänen omatoimiset viihdykkeensä eivät ole ollenkaan kaksijalkaisten mieleen. Suosikkipuuhathan ovat aina niitä kiellettyjä. Kieltoa tottelee ainakin, kun tarpeeksi monta kertaa kieltää tai menee nostamaan pois väärästä paikasta ja keksii jotain kivempaa tekemistä tilalle.

Välillä täytyy silti koetella kärsivällisyyttä esimerkiksi näiden aktiviteettien parissa:

1. Kaihtimien räpsyttely: tämä on ehdottomasti pahin kaikista tavoista, koska ei sitä jatkuvaa räminää kestä kenenkään pää. Uutuutena myös makuuhuoneen raskaampien puukaihtimien taakse meneminen ja siellä riehuminen on nyt in. Huonoksi onneksi kun asunnossamme on kaihtimet ikkunoiden edessä eikä ikkunoiden sisällä, mikä olisi paljon kätevämpää. Nyt talvisin onneksi kaihtimet voi nostaa ylös korkeudelle, joka vähentää niihin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta kesällä kämppä muuttuu pätsiksi ilman niitä.

2. Sohvan ja seinän raapiminen: aina kun silmä välttää pitää käydä vähän sohvan kulmaa kokeilemassa, mutta onneksi Pöpö välillä suuntaa raapimiset myös oikeaan osoitteeseen eli raapimispuuhun tai räsymattoon. Seinän raapiminen on vähän omituisempi kiinnostuksen kohde, ensinnäkin koska tapetin päälle on maalattu eikä Pöpö raavi mitään muuta kuin yhtä tiettyä kohtaa parvekkeen oven vieressä (eikä syynä ole ulospyytäminen).

3. Kasvien syöminen ja repiminen: tästä tuli ongelma vasta, kun pieni kasvoi niin isoksi, että pääsi hyppäämään makuuhuoneen lipaston päälle. Siellä oli ruukussa pieni aloe veran taimi ja rahapuu. Ei kestänyt kauaakaan ennen kuin rahapuun lehtiä oli enemmän lattialla kuin itse puussa ja aloe vera lensi mullistaan pihalle yhdellä tassun räpsäytyksellä. Piti siirtää kasvit sen jälkeen turvallisempaan paikkaan, mutta aloe vera ei toipunut kokemastaan iskusta :(

4. Paperin syöminen ja repiminen: välillä täytyy ihan tosissaan omia mainokset ja kirjan käsillä omaksi reviiriksi, ettei naskalihammas käy oitis kiinni lehden reunaan tai kirjan kulmaan. Toisinaan osaa maata ihan nätisti vieressäkin tai puoliksi lehden päällä, mutta en kyllä tajua mikä siinä paperin järsimisessä on niin kivaa.

"Mitä salaisuuksia täällä oikein on? Vaadin saada tietää!"

 5. Kaappien availu: tai ainakin sen yrittäminen. Keittiön alakaappeihin jouduttu laittamaan magneetti-kiinnikkeitä, jotta kissa pysyy loitolla.

6. Vaatekoriin hyppiminen:  meillä on makuuhuoneessa pyykikorin lisäksi erilliset toistaiseksi kannettomat (pitäisi ehkä jossain vaiheessa hankkia kannet) vaatekorit, joihin on niin kiva hyppiä loikoilemaan. Tämä tapa onneksi on jo alkanut hiipumaan, kun on jaksanut kärsivällisesti kieltää ja nostaa pois.

Onneksi kaikki irtaimisto ei kuitenkaan ole päätynyt potentiaalisten leikkikalujen tai välipalojen listalle, vaan esimerkiksi laturinjohdot tms. on muutamaa harharetkeä lukuunottamassa osattu jättää rauhaan ja jouluvalot saivat myös olla koskemattomina omilla paikoillaan.

Maailman suloisin otus kuitenkin pikkuhölmöilyistä huolimatta!